Pukkipalon reitillä heinäkuussa 2016

Emme ole tänä kesänä vielä kovin pitkille patikkaretkille uskaltaneet lähteä, koska Julia ei vielä jaksa kovin pitkiä kävelyretkä. Ajoittain hän kävelee reippaasti, mutta välillä tulee väsymys jo alku metreillä. Hän painaa jo sen verran ettei häntä kovin pitkää matkaa jaksa kantaa.

  

Nyt lähdimme kiertämään Pukkipalon reittiä ja mukaamme lähti Julian lisäksi kolme poikaa ja kaksi koiraa. Pojat taluttivat koiria ja me autoimme Juliaa vaikeimmista paikoista ja kannoimme eväsreppua. Sää oli lämmin ja vettä kului paljon. Koirat kävivät juomassa ojista ja lätäköistä ja noutaja pulahti myös uimaan aina tilaisuuden tullen.

 

Kuuman sään vuoksi pidimme taukoja usein ja nousujen jälkeen pidimme aina hieman pidemmän juoma-ja istuskelutauon. Eväitä söimme Takaniitunvuorella. Meillä oli mukana termoksessa kahvia, pillimehua, eväsleipiä ja pientä naposteltavaa keksejä ja pähkinöitä.

Julia tutki innoissaan kaikkea vastaantulevaa. Näimme paljon pieniä sammakoita ja kauniita perhosia. Koiratkin nauttivat kävelystä. Hienosti jaksoi Julia kävellä koko matkan. Yhteensä tuli käveltyä noin 6km. Ihan hyvin 3 vuotiaalta.

Retkipäivä Turun keskustaan kesäkuussa 2016

Vaikka retkeily metsissä ja luonnon rauhassa on eniten meidän perheen juttu on ainakin kerran kesässä kiva lähteä Turun keskustaan torille.

Julia on vain kerran aikaisemmin päässyt matkustamaan linja-auton kyytiin. Viimeksi viime kesänä. Päätimme tänään lähteä kaupunkiretkelle Turkuun. Mukaamme lähti myös sisareni kahden lapsensa kanssa. Matka bussilla kestää noin 45 minuuttia ja se aika tuntuu pitkältä istua paikoillaan kuumassa bussissa. Lapset jaksoivat yllättävän hyvin istua koko matkan ja pian olimmekin jo Turussa.

 

Aluksi lähdimme kävelemään torille. Sieltä ostimme mansikoita ja herneitä. Herneitä maistelemaan heti paikanpäällä. Makealta maistuivat.

Seuraavaksi suuntasimme kohti jokirantaa. Joka paikassa oli paljon ihmisiä. Julia katseli kummissaan ihmispaljoutta. Aurajoenrannassa on paljon erilaisia kojuja, kioskeja ja kahviloita. Kävelimme pitkin jokirantaa ja ostimme jätskit. Julia valitsi suklaapehmiksen. Istuskelimme nauttimaan jätskejä jokirannassa oleville portaille. Katselimme joessa lipuvia veneitä. Ohitsemme meni myös juna, joka kuljettaa turisteja pitkin jokirantaa.

 

Sitten jatkoimme matkaa. Menimme karkkikauppaan kauppiaskadulle. Julia valitsi sieltä ison tikkarin. Ostimme myös irtokarkkeja.

Sitten olikin jo aika lähteä kävelemään linja-autoasemalle. Ehdimme maistella vähän karkkeja ja sitten saimme kiivetä bussiin. Kotimatkalla Julia oli jo aika väsynyt. Bussi oli ihan täynnä ihmisiä.

Kotona söimme mansikoita ja herneitä. Oli oikein mukava kaupunkiretkipäivä. Julia ainakin tykkäsi :)

Lokalahden luontopolulla kesäkuussa 2016

Keväällä kävimme ajelemassa Lokalahdella ja huomasimme tienvarressa kyltin luontopolusta. Tänään mietimme päiväretki kohdetta ja päätimme lähteä katsomaan minkälainen luontopolku Lokalahdelta löytyy. Julia oli innoissaan retkelle lähdöstä. Otimme mukaamme myös koiravanhuksemme Helmin.

Jätimme auton hautausmaan parkkipaikalle. Opastaulu jossa ilmeisesti joskus on ollut kartta luontopolusta, oli niin kulunut ja rikkinäinen, ettei siitä saanut mitään selvää. Lähdimme kulkemaan polkua pitkin. Reitti oli merkitty puihin maalatuilla keltaisilla merkeillä. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen polku päättyi talon pihalle. Käännyimme takaisin ja kävelimme autolle. Ajoimme laavun lähellä olevalle parkkipaikalle ja päätimme lähteä sieltä seuraamaan merkittyä reittiä.

Auton vierestä lähti lentoon iso musta lintu. menimme katsomaan sitä lähempää. Palokärki yritti etsiä ötököitä lahonneista kaatuneista puista. Muutaman sataa metriä käveltyämme merkit loppuivat taas. Tälläkertaa autotien reunaan. Palasimme taas takaisin päin ja menimme suoraan laavulle.

Päätimme keittää kahvit ja syödä eväitä. Juliallakin oli jo nälkä. Tälläkertaa meillä oli mukana ihan tavalliset leipäeväät, pillimehua ja keksejä. Laavu on kallion päällä aika korkealla paikalla. Tuuli oli aikamoinen ja se pääsi suoraan puhaltamaan laavulle.

Laavun lähellä oli hienoja mäntyjä. Toiset olivat pieniä ja muistuttivat paljon saaristossa kasvavia käppyrämäntyjä ja toiset taas olivat isoja ja paksuja. Kiertelimme kalliota ja löysimme taas osan merkittyä reittiä. Vähän matkan päässä oli myös kivinen pirunpelto.

Kaunis paikka, mutta todella huonosti merkitty reitti. Meiltä jäi varmasti suurin osa luontopolusta näkemättä, kun emme löytäneet oikeaa reittiä.

Iltaretki Tummamäen luontopolulla toukokuussa 2016

 

Arkipäivisin ei oikein tunnu olevan aikaa lähteä retkeilemään ja usein illat vaan kuluvat niin nopeasti, ettei tule lähdettyä minnekään. Nyt kuitenkin päätimme lähteä nopealle iltaretkelle Tummamäen luotopolulle Vehmaalle.

Otimme mukaan kahvinkeitto välineet ja hiukan eväitä.

Julia oli taas innoissaan retkelle lähdöstä ja käveli reippaana polkua pitkin. Kiipesimme ensin näköala paikalle, josta näkyi kauas kaunista peltomaisemaa. Tummamäki on vanha kivilouhos ja siellä on monta syvää kallioon louhittua monttua, jotka ovat täyttyneet vedellä. Louhitut kivipaadet on pinottu korkeiksi kasoiksi. Aivan kuin korkeiksi muureiksi.

Kivimuurien välistä kulkee polkuja ja korkealta näköalapaikalta pääsee alas hienoja portaita pitkin. Alueelle on rakennettu kiva grillipaikka katoksineen ja luontopolku on merkitty hyvin. Polku kulkee välillä metsässä helppokulkuista polkua ja pitkospuita ja myös pieniä metsätien pätkiä. 

 

 

Julia jaksoi hienosti kävellä koko luontopolun n.2 km ja saavuimme laavulle. Teimme nuotion ja keitimme kahvit. Julia paistoi nuotiomakkaraa.

Istuskelimme rauhassa ja kuuntelimme metsän ääniä. Huomasimme että vedessä uiskenteli jotain. Pieniä ruskeita linnunpoikasia.

Kohta Juliaa alkoi jo väsyttää ja keräsimme tavaramme. Julia piirsi vielä meidän kuvat laavun vieraskirjaan.

Savojärven kierros toukokuussa 2016

Nyt on ollut niin ihania lämpimiä päiviä,  että pakko oli pakata reppuun eväät ja lähteä kiertämään Savojärvi. Savojärven kierroksesta on tullut meidän perheelle oikein perinne. Retkeilykausi aloitetaan nykyään aina keväisin Savojärven kierroksella. Nyt päätimme koittaa, jaksaako Julia itsen kävellä koko matkan.

Aloitimme reitin Rantapihan parkkipaikalta ja lähdimme kiertämään Savojärveä myötäpäivään. Julia lähti reippaasti tallustamaan  pitkospuita pitkin. Vasemmalla puolellamme näkyi kaunis Lammenrahka ja pian näkyi jo oikealla Savojärvi kirkkaan sinisenä. Pysähdyimme hetkeksi istuskelemaan ensimmäiselle penkille ja nauttimaan järvimaisemasta.

Jatkoimme matkaa. Muutamia retkeilijöitä tuli vastaan. Joillakin oli koiria mukana. Me jätimme tällä kertaa kaikki koiramme kotiin, koska viime keväänä tällä samalla reitillä tuli niin paljon irrallaan juoksentelevia koiria vastaan. Ei ollut kivaa kun tuntemattomat koirat poukkoilivat kapeilla pitkospuilla vastaan vapaana ja omat koirat hermostuivat siitä.

 

Julia pysähtyi tutkimaan muurahaisia ja leppäkerttuja, myös erilaiset kasvit kiinnostavat häntä. Kukista hän pitää erityisesti ja tykkää keräillä kukkakimppuja. Näimme paljon sini-ja valkovuokkoja. Julia olisi halunnut kerätä sinivuokkojakin, mutta selitimme hänelle, ettei suojelualueilta saa kerätä mitään ja että sinivuokot ovat rauhoitettuja. Sinivuokkoja ei saisi kerätä mielellään ollenkaan. On kiva että ne jätetään kasvamaan metsään, että muutkin ihmiset pääsevät niitä ihastelemaan. Julia halusi käydä haistelemassa sinivuokkoja ja hänestä ne tuoksuivat hyvältä.

Julia halusi tietää, milta sinivuokot tuoksuvat.

Seuraava levähdyspaikka on ihan järvenrannalla. Istumme rantakalliolla aurinko paistaa lämpimästi. Päätämme syödä jo nyt hieman eväitä. Meillä on mukana  kahvia ja mehua, leipää, keksejä ja pähkinäsekoituspussi. Välipalan jälkeen Julia ottaa sukat ja kengät pois ja haluaa kastella varpaansa järvivedessä. Vesi on vielä aika kylmän tuntuista.

Julia kasteli varpaat

Jatkamme taas matkaa. Matka tuntuu pidemmältä kuin aikaisemmin, koska etenemme niin hitaasti. Kiva kuitenkin edetä Julian tahtiin ja antaa hänen jäädä välillä tutkimaan mielenkiinttoisia juttuja. Saavumme pienelle sillalle. Sillan alta virtaa pieni joki ja joessa uiskentelee sammakoita. Niitä on useita kymmeniä. Taitaa olla meneillään kutuaika. Kova kurnutus kuuluu kauas. Julia katseli innoissaan sammakoiden uiskentelua. Tarkasteltuamme jonkin aikaa huomasimme etteivät ne olleetkaan tavallisia sammakoita, vaan rupikonnia. Veden pinnalla meni myös paljon pitkäjalkaisia vesimittareita.

Julia katseli sammakoiden uiskentelua.

Vähän matkaa kuljettuamme saavuimme Kurjenpesälle. Siellä Julia halusi heti katsomaan luontotaloon "Isoa Lintua", eli suurta kurkea. Julia muisti, että on monta kertaa aikaisemminkin käynyt luontotalossa ja kuunnellut siellä lintujen laulua.

Julia kaivoi repusta oman luontobongausvihkonsa ja täytimme sinne sammakon ja vesimittarin. Meillä oli myös makkaraa mukana ja grillasimme niitä. Maistui tosi hyvältä. Juliakin söi ja sitten jatkoimme taas matkaa.

Ennen Rajakiveä olevalla sillalla näimme paljon sisiliskoja. Ne olivat ottamassa aurinkoa ja pysyivät paikoillaan, vaikka kävelimme ihan vierestä. Julia jäi katselemaan yhtä pientä sisiliskoa ja olisi halunnut silittää sitä, mutta pikku sisilisko lähti pian piiloon sillan alle.

Julia ihasteli pientä sisiliskoa.

Loppumatkasta Juliaa alkoi jo hieman väsyttää ja kannoimme häntä välillä sylissä. Aurinko oli jo laskemassa ja kello läheni seitsemää. Kohta olisikin jo Julian nukkumaanmenoaika. Silti hän jaksoi reippaana ihan Rantapihalle asti. 

Jostain luin että Savojärven kierros olisi n. 6 km. mutta puhelimeni väitti että olisimme kävelleet 

9.1 km matkan. Jokatapauksessa mukava retkipäivä ja ihana aurinkoinen retki-ilma. 

Kevätretkellä toukokuussa 2016

Kevät on saapunut. Muuttolinnut ovat palanneet ja pihapuidemme linnunpönttöihin pikkulinnut ovat tehneet ahkerasti pesiään. Koivut vihertävät jo hiirenkorvilla. Julia on kasvanut jo isoksi tytöksi, eikä meidän retkiä voi oikein enää vauvaretkeilyksi sanoa.. joten blogin nimi vaihtui Julian retkiksi. :)

Retkeilymme on ollut aika vähäistä koko talven, mutta heti kun aurinko alkaa lämmittää niin alkaa tehdä mieli läheä reissuun.

Julia (3v.) on jo innoissaan odotellut kevätretkeä. Tänään aamulla pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme tutkimaan kevään etenemistä. Julia otti mukaansa oman luontoretki bongausvihkonsa. Siihen merkitään Julian löytämät kasvit ja eläimet.

Vähän matkaa käveltyämme Julia löysi jo leppäkertun ja muurahaisia.

Näimme myös oravien nakertamia käpyjä ja pian näimme myös oravan kiipeilemässä kuusen oksilla.

Julia jaksoi kävellä reippaasti. Välillä hän keräili reppuunsa löytämiään aarteita, hienoja kiviä, kotilon kuoria ja pajunkissoja. Kotona Julialla on jo iso kivikokoelma ja myös erilaisia käpyjä. Kävelimme hiekkatietä pitkin ensin metsässä ja sitten pellonreunaa.

Pidinne evästaukoa. Aurinko paistoi lämpimästi. Istuimme polun reunassa ja Julia söi innoissaan eväitään. Tänään evääksi oli pakattu pillimehu, donitseja ja omena. Pian jatkoimme taas matkaa. Näimme sinivuokkoja ja ojan reunaa pitkin vilisti sisilisko. Nokkosperhonen lenteli ympäriinsä ja iso pörriäinen kierteli leskenlehtien ympärillä.

Kävelimme Julian kanssa yhteensä noin 5 km ja hyvin hän jaksoi, kun sai edetä omaa tahtiaan ja koko ajan riitti mielenkiintoista katseltavaa. Nyt ehkä usakallamme lähteä reissuun hieman pidemmällekin. Julia on jo sen verran iso, että luovuimme jo lapsenkantorinkasta. Tänä kesänä vaellukset jäävät varmasti hiukan lyhyemmiksi, kun Julia kävelee reitit itse.