Retkipäivä Turun keskustaan kesäkuussa 2016

Vaikka retkeily metsissä ja luonnon rauhassa on eniten meidän perheen juttu on ainakin kerran kesässä kiva lähteä Turun keskustaan torille.

Julia on vain kerran aikaisemmin päässyt matkustamaan linja-auton kyytiin. Viimeksi viime kesänä. Päätimme tänään lähteä kaupunkiretkelle Turkuun. Mukaamme lähti myös sisareni kahden lapsensa kanssa. Matka bussilla kestää noin 45 minuuttia ja se aika tuntuu pitkältä istua paikoillaan kuumassa bussissa. Lapset jaksoivat yllättävän hyvin istua koko matkan ja pian olimmekin jo Turussa.

 

Aluksi lähdimme kävelemään torille. Sieltä ostimme mansikoita ja herneitä. Herneitä maistelemaan heti paikanpäällä. Makealta maistuivat.

Seuraavaksi suuntasimme kohti jokirantaa. Joka paikassa oli paljon ihmisiä. Julia katseli kummissaan ihmispaljoutta. Aurajoenrannassa on paljon erilaisia kojuja, kioskeja ja kahviloita. Kävelimme pitkin jokirantaa ja ostimme jätskit. Julia valitsi suklaapehmiksen. Istuskelimme nauttimaan jätskejä jokirannassa oleville portaille. Katselimme joessa lipuvia veneitä. Ohitsemme meni myös juna, joka kuljettaa turisteja pitkin jokirantaa.

 

Sitten jatkoimme matkaa. Menimme karkkikauppaan kauppiaskadulle. Julia valitsi sieltä ison tikkarin. Ostimme myös irtokarkkeja.

Sitten olikin jo aika lähteä kävelemään linja-autoasemalle. Ehdimme maistella vähän karkkeja ja sitten saimme kiivetä bussiin. Kotimatkalla Julia oli jo aika väsynyt. Bussi oli ihan täynnä ihmisiä.

Kotona söimme mansikoita ja herneitä. Oli oikein mukava kaupunkiretkipäivä. Julia ainakin tykkäsi :)

Lokalahden luontopolulla kesäkuussa 2016

Keväällä kävimme ajelemassa Lokalahdella ja huomasimme tienvarressa kyltin luontopolusta. Tänään mietimme päiväretki kohdetta ja päätimme lähteä katsomaan minkälainen luontopolku Lokalahdelta löytyy. Julia oli innoissaan retkelle lähdöstä. Otimme mukaamme myös koiravanhuksemme Helmin.

Jätimme auton hautausmaan parkkipaikalle. Opastaulu jossa ilmeisesti joskus on ollut kartta luontopolusta, oli niin kulunut ja rikkinäinen, ettei siitä saanut mitään selvää. Lähdimme kulkemaan polkua pitkin. Reitti oli merkitty puihin maalatuilla keltaisilla merkeillä. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen polku päättyi talon pihalle. Käännyimme takaisin ja kävelimme autolle. Ajoimme laavun lähellä olevalle parkkipaikalle ja päätimme lähteä sieltä seuraamaan merkittyä reittiä.

Auton vierestä lähti lentoon iso musta lintu. menimme katsomaan sitä lähempää. Palokärki yritti etsiä ötököitä lahonneista kaatuneista puista. Muutaman sataa metriä käveltyämme merkit loppuivat taas. Tälläkertaa autotien reunaan. Palasimme taas takaisin päin ja menimme suoraan laavulle.

Päätimme keittää kahvit ja syödä eväitä. Juliallakin oli jo nälkä. Tälläkertaa meillä oli mukana ihan tavalliset leipäeväät, pillimehua ja keksejä. Laavu on kallion päällä aika korkealla paikalla. Tuuli oli aikamoinen ja se pääsi suoraan puhaltamaan laavulle.

Laavun lähellä oli hienoja mäntyjä. Toiset olivat pieniä ja muistuttivat paljon saaristossa kasvavia käppyrämäntyjä ja toiset taas olivat isoja ja paksuja. Kiertelimme kalliota ja löysimme taas osan merkittyä reittiä. Vähän matkan päässä oli myös kivinen pirunpelto.

Kaunis paikka, mutta todella huonosti merkitty reitti. Meiltä jäi varmasti suurin osa luontopolusta näkemättä, kun emme löytäneet oikeaa reittiä.