Retki lintutornille Mietoisiin toukokuussa 2015

Monena keväänä olemme käyneet lintuja katsomassa Mietoistenlahden lintutornilla. Tänään lähdimme sinne Julian kanssa. Julialla on omat leikkikiikarit ja hän tykkää katsella lintuja. Hän oli innoissaan heti lähdössä mukaan, kun kerroin että lähtisimme retkelle katsomaan lintuja.

Pian olimmekin jo tallustelemassa lintutornille vievällä hiekkatiellä. Julia käveli reippaana kiikarit kädessä ja tähyili vähän väliä taivaalle, josko siellä näkyisi lintuja. Pian näimme jo variksen ja pienen punarinnan. Jostain kauempaa kuului kurkien huutelua. Julia jäi tutkimaan polun reunassa kasvavia valkovuokkoja.

Saavuimme lintutornille ja kiipesimme sen ensimmäiseen kerrokseen. Lintuja ei näkynyt missään. Hetken tähyilimme kiikarilla merelle, mutta pian Julia jo halusi jatkaa matkaa. Kävelimme metsän läpi vähän matkan päässä olevalle Vasikkahaan lintutornille. Kiipesimme torniin ja aloimme tähystetään lintuja. Ensin näimme tuulihaukan ja pian huomasimme kaksi kurkea, jotka söivät jotain vähän matkan päässä.

Kohta ohitsemme lensi joukko hanhia ja huomasimme kaukana kaislikon reunassa pitkän rivin lintuja. Luulin niitä ensin hanhiksi, mutta kamerasta suurennettua huomasin niiden olevan kurkia. Niitä oli varmasti ainakin 30-40 kurjen lauma.

Julia istuskeli tyytyväisenä lintutornin penkillä ja mutusteli välipalakeksejä ja rusinoita. Sitten lähdimmekin jo kävelemään takaisin autolle päin. Taitaa tuosta tytöstä kasvaa kunnon luontoretkeilijä ja innokas lintubongari.

Kotona huomasimme että pihallamme olevaan uuteen linnunpönttöön oli muuttanut sinitiaispariskunta.

Harjureitillä toukokuussa 2015

Ilmatieteenlaitos ennusti sadetta koko päiväksi, mutta aamulla paistoikin aurinko. Päätimme sateenuhasta huolimatta lähteä Säkylän Harjureitille. Mukaamme lähti myös oman perheemme lisäksi siskoni perhe koirineen. Matkaan lähti siis neljä aikuista ja kuusi lasta ( 2v. 3v. 6v. 10v. 13v. ja 16v.), sekä kaksi koiraa.

Aloitimme retken Harjureitille Kantolaavulta ja suuntasimme ensin matkamme kohti Porsaanharjun Näköalalaavua. Julia istui rinkassa ja muut kävelivät. Nousut tuntuivat raskailta, mutta matka eteni aika reippaasti. Pian olimmekin jo perillä Näköalalaavulla. Siellä pidimme pienen juomatauon ja pian jo jatkoimme taas matkaa.

Aurinko paistoi eikä tietoakaan sateesta. 😃 Kävelyvauhti oli hitaampaa ja matka eteni verkkaisesti. Julia nukahti rinkkaan. Päätimme pitää pitemmän tauon seuraavalla laavulla. Klemelaavulle päästyämme sytytimme tulen ja lapset lähtivät tutkimaan lähellä olevaa hiekkakuopaa.

Eväänä meillä oli kahvia ja suklaakeksejä, makkaraa, nakkeja ja lihapullia, sekä vaahtokarkkeja. Kaikki söivät vatsansa täyteen ja lapset leikkivät innoissaan läheisessä metsässä ja löysivät hienoja kiviä.

Kun lähdimme jatkamaan matkaa alkoi sade. Aika pientä tihkuttelua, mutta ilma viileni nopeasti. Koitimme kävellä reippaasti eteenpäin. Julialle laitoimme rinkkaan sadesuojan. Hän istui tyytyväisenä koko matkan omassa teltassaan ja lauleli sadelauluja.

Kävimme katsomassa myllylähteen ja turvekammin, sekä padon ja jatkoimme matkaa Kantolaavulle. Välillä sateli vettä, välillä taas sade taukosi. Pienimmät retkeilijät olivat ihan väsyksissä.
Yhteensä kiersimme n. 11 km lenkin.