Savojärven kierros 19.4.2015

Savojärven kierros on jo moneen kertaan kierretty, mutta joka vuosi se täytyy päästä kiertämään vähintäänkin kerran. Helppokulkuinen ja kaunis Savojärven kierros on suosittu retkeilypaikka ja siellä tuleekin paljon retkeilijöitä vastaan, liiankin paljon. Monella retkeilijällä oli myös koira mukana ja ihmettelin miksi omistajat antoivat koiriensa juosta vapaana? Näin suositulla reitillä tulee paljon ihmisiä ja muitakoiria vastaan. Pitkospuut, painava rinkka ja jaloissa hyppelevä koira eivät ole kiva yhdistelmä. Omat koiramme jätimme tänään kotiin juuri tästä syystä. Ella varsinkin hermostuu jos on itse remminpäässä ja vastaan tulee vapaana hyppelevä koira.

Aurinko paistoi lämpimästi. Aloitimme kierroksen Rantapihasta. Julia istui alkumatkan rinkassa, mutta päätimme antaa hänen kävellä itse osan matkasta ja hyvinhän se sujui. Julia on nyt 2v 5kk. Matkanteko on aika hidasta, kun pitää jäädä tutkimaan pikkuötököitä, erilaisia oksia ja keräillä välillä käpyjä ja pikkukiviä. Korkeiden juurien ylitys ja pitkospuilla kävelykin onnistui. Julia käveli itse noin pari kilometriä ja sitten otin hänet taas rinkkaan. 

Taukoa pidimme kurjenpesällä ja grillasimme makkaraa. Meillä oli mukana myös kahvia ja välipalakeksejä, sekä rusinoita. Evästauon jälkeen matka jatkui ja Julia istui  väsyneenä rinkassa. Meni vain hetki ja hän oli täydessä unessa. Kävelimme loppumatkan reipasta vauhtia ja pian olimmekin takaisin Rantapihalla.

Yhteensä tällä reitillä tuli kävelyä n. 8 km. 

Kevään merkkejä etsimässä Perkkoonmäki retki 2. huhtikuussa 2015

Viime viikonloppuna kävimme ensimmäistä kertaa tutustumassa Perkkoonmäkeen ja sen luoliin. Tänään päätimme lähteä tutkimaan paikkaa uudestaan ja tälläkertaa otimme myös kaikki pojat mukaamme. Heti aamulla pakkasimme mukaan repullisen eväitä ja lähdimme matkaan.

Nyt on kevät jo niin pitkällä että päätimme etsiä kevään merkkejä Julian kanssa. Julia on nyt 2 v5kk. Keväänmerkkejä löytyi paljon vaikka huhtikuu ei ole vielä edes puolessavälissä! Aurinko paistoi ja lämpömittari näytti +15 astetta.

Löysimme luolalle helposti ja pojat lähtivät niitä heti tutkimaan. Me Julian kanssa jäimme luolan luo tutkimaan pikkuötököitä. Löysimme leppäkerttuja, muurahaisia, hyttysiä ja kärpäsiä. Julia oli niistä innoissaan.

 

Välipalaksi söimme leipää ja keitimme myös kahvit. Myöhemmin vielä keitimme tomaatti-kebablihakeittoa ja sitten jatkoimme matkaa.

Löysimme vielä lisää kevään merkkejä leskenlehtiä ja sinivuokkoja, puiden silmutkin olivat jo hiukan raollaan. Ihanaa että kevät on jo täydessä käynnissä ja kesä tulossa.

Kotimatkalla näimme vielä polulla käärmeen ja hetkeä myöhemmin kun pidimme taukoa ja istuskelimme kannonpäällä kipitti sisilisko ohitsemme. Paljon näimme myös erilaisia pikkulintuja. Kotiin päästyämme huomasimme, että pihallamme olevaan linnunpönttöön pikkulinnut tekevät jo pesää.

Perkkoonmäen luolat ja pirunpelto huhtikuussa 2015

Olimme jo talvella lukeneet Retkipaikan nettisivuilta jutun Perkkoonmäen luolista ja nyt päätimme vihdoinkin lähteä katsomaan millaisia luolia sieltä löytyisi. Matkaa meiltä ei montaa kilometriä paikalle ole ja pakkasimme aamulla rinkkaan vain hieman herkkuja Julialle.

Auton jätimme Kustavintien reunassa olevalle parkkipaikalle. Julia oli tosi innoissaan kun pääsi taas rinkkaan istumaan. Matka alkoi pitkällä hikisellä nousulla polkua pitkin metsään. Voimat olivat koetuksella ja polku kivikkoista. Polkuja meni ristiin rastiin metsässä ja seurasimme yhtä ja välillä toista. Pian oli jo pakko pitää taukoa hiki valui pitkin selkää ja rinkka tuntui painavan ja selkään sattui. Kohta jo jatkoimme matkaa ja löysimme pirunpellon. Aika hieno kivimuodostelma.

Jatkoimme matkaa ja kiertelimme polkuja pitkin ympäri metsää. Metsässä oli märkää ja kivet ja sammaleet olivat todella liukkaita. Käveleminen oli hidasta ja kokoajan oli varottava liukastumista. Löysimme Perkkoonmäen Simpukkamaan. Hetken tutkimme rinteessä olevia kiviä ja päätimme kiivetä rinnettä ylös takaisin metsään.

 

Irtokivet, lähes pystysuora rinne ja painava rinkka ei välttämättä ole kovin hyvä yhdistelmä, mutta ylös päästiin. Ja pian olimme taas pirunpellolla. Pieni hengähdystauko ja taas polkuja ristiin rastiin ja löytyihän se luola! Aika vaikeakulkuinen paikka. Julian halusi innoissaan tutkimaan luolaa ja sinne oli päästävä. Ihan hieno luola ja ympärillä paljon pienempiä onkaloita ja koloja.

Metsä oli todella vanhan näköistä, ympäriinsä kaatuneita puita ja puissa kasvoi paljon naavaa. Julian mielestä puille oli kasvanut parta. Hän halusi itselleenkin naavaparran. Hassupieni metsätonttu.

Lähdimme jatkamaan matkaa ja löysimme hienon lippaluolan, josta pääsi onkaloa pitkin toiselta puolelta ulos. Julia halusi ryömiä moneen kertaan luolaan ja ahtaasta kolosta ulos ja lähellä oli myös muita pienempiä luolia, joihin pääsi sisälle ja toiselta puolelta ulos. Olisi ollut kiva tutkia paikkaa enemmänkin, mutta meillä ei ollut mukana eväitä ja piti lähteä takaisin kotiin. Tämä paikka on kyllä niin hieno, että uudestaan tullaan varmasti.

Luolavuoren luolat ja Uittamon betonipunkkerit maaliskuussa 2015

Tänään päätimme lähteä kaupunkiretkelle Turkuun. Ensin lähdimme etsimään Luolavuoren luolia. Ensimmäinen luola löytyikin heti perille päästyämme ja pojat lähtivät sitä heti tutkimaan innoissaan taskulamput mukanaan. Sitten jatkoimme polkua pitkin eteen päin ja pian löysimme isomman luolan. Aluksi luola näytti vain isolta ja leveältä halkeamalta, mutta tarkemmin sitä tutkittuamme löytyi luolan perältä pitkä onkalo. Pojat lähtivät taskulamppujen kanssa ryömimään ahtaaseen onkaloon. Minä jäin Julian kanssa luolan ulkopuolelle odottelemaan ja kävimme kyllä tutkimassa isoa luolaa, mutta onkaloon emme ryömineet. Pian pojat jo tulivat luolasta ja kertoivat sen jatkuneen pitkälle kallion sisälle. Jännä paikka.

Sitten lähdimmekin laskeutumaan alas. Rinkan kanssa laskeutuminen jyrkkää rinnettä on aika hankalaa, mutta hyvin pääsimme alas.

Seuraavaksi jatkoimme matkaa kohti Uittamoa. Muistin että olin lasten kanssa käynyt joskun vuosia sitten Uittamon metsässä retkellä ja löytänyt hienoja betonipunkkereita. Päätimme käydä katsomassa, jos löytäisin vielä sen paikan ja löytyihän se.

 

Monta betonista graffitien maalattua sodanaikaista rakennelmaa keskellä metsää. Nuoriso oli selvästi ottanut paikan omakseen ja maalauksia oli joka paikassa. Muutamia todella hienojakin graffiteja löytyi, mutta suurin osa oli kamalia töherryksiä ja maalia oli levitelty myös maahan ja puihin. Ympäriinsä oli tyhjiä spray-maali purkkeja ja muuta roskaa, paljon lasin sirpaleita. Ärsyttää kun pitää roskastaa ja pilata hieno paikka.

Pojat innostuvat kiipeilemään punkkereissa ja leikkimään piilosta. Juliakin olisi halunnut kiipeillä, mutta betoniset rakennelmat olivat liian korkeita.

Pidimme evästauon kallion päällä. Kahvia ja keksejä, eväsleipiä ja mehua. Sitten lähdimme takaisin autolle.