Joutsijärvellä Ulvilassa kesäkuussa 2015

Kävimme viime kesänä kiertämässä Joutsijärven ja silloin yövyimme Kakkurin laavulla. Nyt päätimme lähteä lyhyemmälle retkelle ja ajoimme autolla suoraan järven toiselle puolelle kaivon Kakkurintietä kaivolle. Tie oli todella huonokuntoinen ja pelkäsin ettemme ollenkaan pääsisi perille. Tiellä oli isoja kivenmurikoita ja suuria vesilätäköitä. Pääsimme onneksi kaivolle asti ja autokin pysyi ehjänä.

Meitä oli tällä kertaa retkellä mukana aika iso porukka. Kaksi aikuista, neljä poikaa ja Julia 2.5v sekä kolme koiraa.

Kävelimme ensin Sisälmystenlahden autiotuvalle. Sieltä jatkoimme matkaa Kustaan savupirtille. Paikka oli hieno ja savupirtille viereen oli myös rakennettu hieno kota. Seuraavaksi suuntasimme matkan korsulle. Matka tuntui pitkältä ja polku oli vaikeakulkuista louhikkoa. Viimein saavuimme korsulle. Siellä pidimme taukoa ja söimme pientä välipalaa.

Sitten lähdimme takaisin autolle. Autosta haimme makuupussit ja ruuat ja lähdimme Sisälmystenlahden autiotuvalle. Siellä aloimme heti laittaa iltapalaa. Pari pojista halusi käydä uimassa. Vesi oli kyllä aika kylmää. Nuotion sytytys oli hankalaa. Kaikki puut olivat aivan märkiä. Onneksi meillä oli myös kaasukeitin mukana ja saimme kahvit ja kanakeitot keitettyä. Jälkiruuaksi paahdoimme vielä vaahtokarkkeja. Syötyämme aloimme laittaa nukkumapaikkoja valmiiksi autiotupaan. Hyttysiä oli paljon!

Julia nukahti melkein heti ja me muutkin menimme pian nukkumaan. Mökissä oli lämmin. Makuupussiin ei tarvinnut mennä. Pidin sitä vain peittona. Hyttysiä oli myös tuvassa. Ininäkonsertti oli kovaääninen.

Aamulla keitimme kahvit ja pinaattikeittoa. Pikkuhiljaa pakkailimme tavaroita kasaan. Pojat leikkivät Julian kanssa metsässä. Kohta jo kävelimme polkua pitkin takaisin autolle.

Yö riippumatossa kesäkuussa 2015

Ajoimme illalla auton Soikeroisten parkkipaikalle ja kävelimme Soikeroisten laavulle. Laavu oli varattu, mutta meillä ei ollutkaan tarkoitus yöpyä laavussa, vaan riippumattoteltoissa DD Frontline. Julia ei olekaan vielä koskaan nukkunut riippumatossa, joten päätimme lähteä testaamaan, miten Julia saisi nukuttua sellaisessa.

 Keitimme laavulla nuotiokahvit ja grillasimme makkaraa. Sitten olikin jo aika alkaa laittaa leiriä valmiiksi. Kiinnitimme riippumatot puihin ja pujotimme makuualustat riippumattojen pohjanväliin. Makuupussit vielä riippumattoihin niin nukkumapaikat olivat valmiit.

Ella-koira oli myös mukanamme retkellä. Sitä varten pystytimme vielä tavallisen pikkuteltan. Ella menikin telttaan mielellään. Siellä se nukahti melkein heti tyytyväisenä. Siellä ei ollut onneksi hyttysiä.

Riippumattoteltassa makuupussiin meno Julian kanssa ei ollut kovin helppo juttu. Pääsimme kuitenkin makuupussiin ja saimme vielä hyttyssuojan vetoketjunkin kiinni. Mukava asento löytyi yllättävän hyvin. Julia oli kainalossani ja nukahti muutamassa minuutissa. Itse olin vielä hetken hereillä ja kuuntelin metsän ääniä. Hyttysten ininää. Riippumatosta näkyi kivasti metsään. Torkahdin hetkeksi ja taas olin hereillä. Linnut pitivät outoa kurnuttavaa ääntä. Nukahdin taas hetkeksi ja pian heräsin. Olisi pitänyt lähteä käymään pissalla, mutta en päässyt liikkumaan mihinkään. Riippumatosta ei niin vain nousta pimeässä ja Juliakin nukkui melkein päälläni. Oli pakko jatkaa unia.

Aamulla heräsin, kun aurinko paistoi suoraan silmiini. Juliakin heräsi. Nousimme ja lähdimme laavulle aamukahvin keittoon. Söimme aamupalaa ja pakkasimme samalla tavaroita rinkkaan. Lähdimme takaisin autolle. Yö riippumatossa  Julian kanssa oli sujunut oikein hienosti. Nyt voimme lähteä pidemmällekin reissulle riippumattjen kanssa.

Yläneen Kirkkopolku kesäkuussa 2015

Olemme kerran aikaisemminkin käyneet kävelemässä osan Yläneen kirkkopolusta. Nyt päätimme lähteä polulle uudestaan ja kävellä ainakin Kotkankodalle asti. Tarkoituksena testata uutta rinkkaani Deuter Aircontact 50+10. Yleensä kannan retkillä Juliaa lastenkantorinkassa (Osprey Poco Plus). Tänään mies kantaaJuliaa ja minä pääsen testaamaan rinkkaani. Pakkasin rinkkaan vesipulloja, makkarapaketteja, ruisleipää, sulatejuustoa, suklaakeksejä, mehua, rusinoita ja pähkinöitä. Säädin remmit ja vyöt kohdilleen. Rinkka tuntui heti sopivalta ja hyvältä kantaa.

Aurinko paistoi lämpimästi ja metsätietä oli mukava kulkea. Ensimmäisen tauon pidimme Silkkikivien luona. Pian jo jatkoimme matkaa. Julia halusi itse kävelemään. Polku oli hieman vaikeakulkuista Julialle. Paljon kiviä, juuria ja kaatuneita puita. Pirunpellon kohdalla otimme Julian takaisin rinkkaan istumaan. Vähän matkaa polkuja pitkin, pari nousua ja mäki alas niin olimmekin jo tien ylitys paikassa. Vielä pieni metsä kaistale ja ojan yli siltaa pitkin, pieni matka pitkospuita ja olimmekin jo Leposaaren laavulla. Pidimme evästelytauon. Söimme ruisleipää, jonka välissä oli sulatejuustoa ja makkaraa.

Jatkoimme matkaa. Pitkospuut olivat huonokuntoisia, lahoja ja irrallaan. Niiden päällä oli hankala kävellä, kun keikkuivat joka suuntaan. Julia nukahti rinkkaan. Tähän asti Kirkkopolku oli merkitty hyvin puihin maalatuilla valkoisilla KP- kirjaimin ja punaisilla maali läiskillä.

Mutta noin puolessa välissä matkaa Leposaaren laavulta Kotkankodalle merkit loppuivat. Onneksi olin ottanut kännykällä kuvan Laavun seinässä olevasta kartasta. Sen avulla suunnistimme pellonreunaa pitkin ja vähän matkaa metsätietä. Löysimme Kotkankodalle, joka ei kyllä ollut kota vaan mökki, jonka sisällä oli kiuas. Mökin pihalla oli nuotiopaikka ja puuvaja. Keitimme nuotiokahvit ja grillasimme makkaraa. Juliakin heräsi syömään grillimakkaraa.

Kodalta lähdimme palaamaan takaisin Yläneen suuntaan. Laavulla pidimme taas pienen tauon ja jatkoimme pian jo matkaa. Seuraava tauko oli Silkkikivien kohdalla ja siitä kävelimmekin suoraan autolle. Kävelyä tuli yhteensä tälle päivälle noin 12 km.

Iso-Valkeen luontopolulla Somerolla kesäkuussa 2015

Löysimme Someron kunnan sivuilta juttua Iso-Valkeen luontopolusta. Oli myös muuta asiaa sinne suunnalle niin päätimme lähteä katsomaan paikan. Lähes parin tunnin autossa istumisen jälkeen aloimme olla lähellä Someroa ja kun yritimme kännykän avulla löytää oikeaa tietä paikalle, ei verkkoa löytynytkään ollenkaan. Kahdesta eri kännykästä yritimme moneen kertaan löytää karttapalvelun kautta reittiä, mutta turhaan. Luulimme jo, että tulimmekin aivan turhaan emmekä löytäisi ilman karttaa perille. Näimme tien reunassa ihmisiä ja päätimme käydä kysymässä ajo-ohjetta. Saimme hyvät ohjeet ja matka jatkui. Olimme vain muutaman kilometrin päässä määränpäästä. Löysimme helposti perille.

Jätimme auton parkkiin järven rantaan. Todella kaunis paikka. Järven rannassa oli nuotiopaikka, kivan näköinen hiekkaranta ja opastetaulu. Ennen luontopolulle lähtöä pidimme evästelytauon. Kaikilla oli jo nälkä pitkän autossa istumisen jälkeen.

Vihdoin pääsimme polulle. Lähdimme kiertämään järveä myötäpäivään. Julia istui alkumatkan rinkassa. Polku kulki pitkin järven rantaa. Välillä nousuja ja laskuja, kuitenkin aika helppokulkuista. Pian tuli vastaan jo toinen nuotiopaikka.

Jatkoimme matkaa. Julia halusi pois rinkasta itse kävelemään. Hän käveli reippaasti polkua pitkin ja kiipeili ketterästi polulle kaatuneiden puunrunkojen yli ja ryömi jostain myös ali. Tietysti piti jäädä tutkimaan muurahaispesää ja ihanan keltaista sitruunaperhosta ja vähän matkan päässä lahossa kannossa olevaa hämähämähäkkiä ja sen verkkoa. Onneksi meillä ei ollut kiire mihinkään ja annoimme Julian tutkia ja ihmetellä rauhassa kaikkea löytämäänsä.

Pian saavuimmekin laavulle. Laavu oli suht hyväkuntoinen, mutta nuotiopaikka vanha ja ihan rikki murentunut. Laavulta lähti polku kauniiseen pieneen niemenkärkeen. Järven vesi näytti kirkkaalta. Kävelimme takaisin laavulle. Julialla oli taas luontobongausvihko mukana ja lisäsimme sinne nyt hämähäkin ja sitruunaperhosen.

Jatkoimme matkaa. Nyt Julia halusi taas rinkkaan istumaan. Polku mutkitteli välillä ihan järven rannassa, välillä metsässä. Muurahaiskekoja oli paljon, niin myös soutuveneitä. Ne näyttivät siltä ettei niitä ollut käytetty vuosiin. Muutama puuvene oli jäänyt nostamatta talveksi ylös ja ne olivat uponneet veden alle ja olleet siellä varmasti jo muutaman vuoden.

Kohta tulimmekin toiselle laavulle ja siitä olikin enää muutama metri autolle. Oli taas evästelyjen aika. Tällä kertaa olin pakannut evääksi mukaan termariin kahvia, ruisleipää, cheddar-sulatejuustoa, palvikinkkua, lihapullia, voileipäpikkelssiä, kanelipullia ja pillimehuja. 

Tänne on tultava joskus uudestaankin ja olla ehkä yötäkin. Lämpimällä ilmalla lapset varmasti tykkäisivät käydä täällä uimassakin. Opastetaulussa lukee että polku järvenympäri on 3km, mutta kännykkäni näytti matkan olevan 4.6km.

Vajosuon vaellus toukokuussa 2015

Tämän kevään ensimmäisen yönyli-vaelluksen päätimme tehdä Vajosuolle. Julia on nyt  2.5v, eikä vielä kovin pitkiä matkoja jaksa itse kävellä, joten noin 30km vaelluksella hän istuu lastenkantorinkassa. Ella-koirankin otimme tälle retkelle mukaan. Ellalle laitoimme oman repun ja sinne vesipullot.

Aloitimme vaelluksen Rantapihan parkkipaikalta ja lähdemme aluksi Pukkipalon reitin suuntaan. Pukkipalon reitin olemme jo niin moneen kertaan kiertäneet, että siltä osuudelta ei mitään uutta löytynyt. Toki kaunista metsää on aina kiva katsella. Etenimme aika hyvää vauhtia ja pidimme vain lyhyitä taukoja.

Nyt kevään aikana on satanut niin paljon vettä, että metsä on joka puolella märkää ja ojat tulvivat. Pitkospuutkin olivat jossain kohtaa märkiä ja aika liukkaita. Rinkka painoi niin paljon että jokaisen isomman nousun jälkeen oli pidettävä pieni
hengähdystauko.

Muutaman tunnin patikoinnin jälkeen illan pimetessä saavuimme Rettun laavulle. Kivan näköinen pikkulaavu pellonreunassa. Tämän päivän kävelymatkaksi tuli reilu 11km. Keitimme iltakahvit nuotiolla ja paistoimme nuotiomakkaraa. Julia oli aivan väsyksissä ja iltapalan jälkeen laitoimme makuualustat ja makuupussit valmiiksi. Siihen nuotion liekkejä katsellen tyttö nukahti hetkessä.

Hetkenpäästä mekin kömmimme Julian viereen nukkumaan. Julia nukkui koko yön melko hyvin. Minä en juuri ollenkaan. Pieniä hetkiä torkuin välillä, mutta makuualustalla oli niin kova nukkua, että selkää särki. Lisäksi yön aikana alkoi sataa vettä ja tuulla, palelluin koko yön. Aamulla nousimme kahvin keittoon hieman väsyneinä. Julia söi pirteänä leipää ja keksejä. Hän oli nukkunut makeasti.

Pakkasimme tavaramme ja lähdimme jatkamaan matkaa. Matka meni nopeasti ja kohta olimme jo Vajosuon lintutornilla. Julialla oli mukana omat kiikarit ja luontovihko. Luontovihkoon Julia bongaa eläimiä, lintuja, ötököitä ja kasveja. Häntä kiinnostaa erityisesti kaikki pikkuötökät. Lintutornilla näimme vain lokkeja ja pääskysiä ja matkalla laavulle näimme oravan. Vajosuon laavulla pidimme evästelytauon, ruisleipää ja sulatejuustoa.

Vajosuon laavulla pidimme evästelytauon, ruisleipää ja sulatejuustoa. Nyt matkanteko alkoi tuntua jo jaloissa ja olkapäissä. Ellakin oli tauoista mielissään ja etsi itselleen varjoisan taukopaikan.

Kun jatkoimme taas matkaa Julia nukahti rinkkaan. Hän nukkui melkein Töykkälän laavulle asti. Siellä olikin hieman pidempi tauko. Keitimme nuotiolla pannukahvit, Julialle grillasimme makkaran ja Ella otti vuorostaan päiväunet.

Seuraavaksi reitti kulki pitkospuita pitkin yli isojen soiden. Upeat maisemat! Matkaa hieman hankaloitti todella huonokuntoiset pitkospuut ja lahot sillat. Kaikista pääsimme kuitenkin yli ja lopulta pääsimme lintutornille.

Tuuli oli taas yltynyt ja lintutornin huipulla tuuli todella kovaa.  Julia sai naposteltavaksi rusinoita ja matka jatkui taas. Lisää pitkospuita ja reipasta kävelyä, niin saavuimme Kuhankuonon rajakivelle. Tässävaiheessa selkää ja jalkoja särki jo kunnolla. Kaikenlisäksi alkoi sataa vettä. Ella oli jo väsyksissä ja se katseli välillä taakseen epäuskoisena ja välillä katseli minua, et "Pitääkö vieläkin jatkaa eteenpäin?", "Joko kohta ollaan perillä?".Viimeiset pari kilometriä jalanpohjat poltellen kävelimme loppumetrit takaisin autollenmme Rantapihalle.

Aika voittajafiilis! Kävelimme painavien rinkkojen kanssa yli 18km päivän aikana.
Koko Vajosuon vaellus on yli 30 kilometriä ja me kiersimme sen kahdessa päivässä.