Tämän kevään ensimmäisen yönyli-vaelluksen päätimme tehdä Vajosuolle. Julia on nyt 2.5v, eikä vielä kovin pitkiä matkoja jaksa itse kävellä, joten noin 30km vaelluksella hän istuu lastenkantorinkassa. Ella-koirankin otimme tälle retkelle mukaan. Ellalle laitoimme oman repun ja sinne vesipullot.
Aloitimme vaelluksen Rantapihan parkkipaikalta ja lähdemme aluksi Pukkipalon reitin suuntaan. Pukkipalon reitin olemme jo niin moneen kertaan kiertäneet, että siltä osuudelta ei mitään uutta löytynyt. Toki kaunista metsää on aina kiva katsella. Etenimme aika hyvää vauhtia ja pidimme vain lyhyitä taukoja.
Nyt kevään aikana on satanut niin paljon vettä, että metsä on joka puolella märkää ja ojat tulvivat. Pitkospuutkin olivat jossain kohtaa märkiä ja aika liukkaita. Rinkka painoi niin paljon että jokaisen isomman nousun jälkeen oli pidettävä pieni
hengähdystauko.
Muutaman tunnin patikoinnin jälkeen illan pimetessä saavuimme Rettun laavulle. Kivan näköinen pikkulaavu pellonreunassa. Tämän päivän kävelymatkaksi tuli reilu 11km. Keitimme iltakahvit nuotiolla ja paistoimme nuotiomakkaraa. Julia oli aivan väsyksissä ja iltapalan jälkeen laitoimme makuualustat ja makuupussit valmiiksi. Siihen nuotion liekkejä katsellen tyttö nukahti hetkessä.
Hetkenpäästä mekin kömmimme Julian viereen nukkumaan. Julia nukkui koko yön melko hyvin. Minä en juuri ollenkaan. Pieniä hetkiä torkuin välillä, mutta makuualustalla oli niin kova nukkua, että selkää särki. Lisäksi yön aikana alkoi sataa vettä ja tuulla, palelluin koko yön. Aamulla nousimme kahvin keittoon hieman väsyneinä. Julia söi pirteänä leipää ja keksejä. Hän oli nukkunut makeasti.
Pakkasimme tavaramme ja lähdimme jatkamaan matkaa. Matka meni nopeasti ja kohta olimme jo Vajosuon lintutornilla. Julialla oli mukana omat kiikarit ja luontovihko. Luontovihkoon Julia bongaa eläimiä, lintuja, ötököitä ja kasveja. Häntä kiinnostaa erityisesti kaikki pikkuötökät. Lintutornilla näimme vain lokkeja ja pääskysiä ja matkalla laavulle näimme oravan. Vajosuon laavulla pidimme evästelytauon, ruisleipää ja sulatejuustoa.
Kun jatkoimme taas matkaa Julia nukahti rinkkaan. Hän nukkui melkein Töykkälän laavulle asti. Siellä olikin hieman pidempi tauko. Keitimme nuotiolla pannukahvit, Julialle grillasimme makkaran ja Ella otti vuorostaan päiväunet.
Seuraavaksi reitti kulki pitkospuita pitkin yli isojen soiden. Upeat maisemat! Matkaa hieman hankaloitti todella huonokuntoiset pitkospuut ja lahot sillat. Kaikista pääsimme kuitenkin yli ja lopulta pääsimme lintutornille.
Tuuli oli taas yltynyt ja lintutornin huipulla tuuli todella kovaa. Julia sai naposteltavaksi rusinoita ja matka jatkui taas. Lisää pitkospuita ja reipasta kävelyä, niin saavuimme Kuhankuonon rajakivelle. Tässävaiheessa selkää ja jalkoja särki jo kunnolla. Kaikenlisäksi alkoi sataa vettä. Ella oli jo väsyksissä ja se katseli välillä taakseen epäuskoisena ja välillä katseli minua, et "Pitääkö vieläkin jatkaa eteenpäin?", "Joko kohta ollaan perillä?".Viimeiset pari kilometriä jalanpohjat poltellen kävelimme loppumetrit takaisin autollenmme Rantapihalle.
Aika voittajafiilis! Kävelimme painavien rinkkojen kanssa yli 18km päivän aikana.
Koko Vajosuon vaellus on yli 30 kilometriä ja me kiersimme sen kahdessa päivässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti