Iso-Valkeen luontopolulla Somerolla kesäkuussa 2015

Löysimme Someron kunnan sivuilta juttua Iso-Valkeen luontopolusta. Oli myös muuta asiaa sinne suunnalle niin päätimme lähteä katsomaan paikan. Lähes parin tunnin autossa istumisen jälkeen aloimme olla lähellä Someroa ja kun yritimme kännykän avulla löytää oikeaa tietä paikalle, ei verkkoa löytynytkään ollenkaan. Kahdesta eri kännykästä yritimme moneen kertaan löytää karttapalvelun kautta reittiä, mutta turhaan. Luulimme jo, että tulimmekin aivan turhaan emmekä löytäisi ilman karttaa perille. Näimme tien reunassa ihmisiä ja päätimme käydä kysymässä ajo-ohjetta. Saimme hyvät ohjeet ja matka jatkui. Olimme vain muutaman kilometrin päässä määränpäästä. Löysimme helposti perille.

Jätimme auton parkkiin järven rantaan. Todella kaunis paikka. Järven rannassa oli nuotiopaikka, kivan näköinen hiekkaranta ja opastetaulu. Ennen luontopolulle lähtöä pidimme evästelytauon. Kaikilla oli jo nälkä pitkän autossa istumisen jälkeen.

Vihdoin pääsimme polulle. Lähdimme kiertämään järveä myötäpäivään. Julia istui alkumatkan rinkassa. Polku kulki pitkin järven rantaa. Välillä nousuja ja laskuja, kuitenkin aika helppokulkuista. Pian tuli vastaan jo toinen nuotiopaikka.

Jatkoimme matkaa. Julia halusi pois rinkasta itse kävelemään. Hän käveli reippaasti polkua pitkin ja kiipeili ketterästi polulle kaatuneiden puunrunkojen yli ja ryömi jostain myös ali. Tietysti piti jäädä tutkimaan muurahaispesää ja ihanan keltaista sitruunaperhosta ja vähän matkan päässä lahossa kannossa olevaa hämähämähäkkiä ja sen verkkoa. Onneksi meillä ei ollut kiire mihinkään ja annoimme Julian tutkia ja ihmetellä rauhassa kaikkea löytämäänsä.

Pian saavuimmekin laavulle. Laavu oli suht hyväkuntoinen, mutta nuotiopaikka vanha ja ihan rikki murentunut. Laavulta lähti polku kauniiseen pieneen niemenkärkeen. Järven vesi näytti kirkkaalta. Kävelimme takaisin laavulle. Julialla oli taas luontobongausvihko mukana ja lisäsimme sinne nyt hämähäkin ja sitruunaperhosen.

Jatkoimme matkaa. Nyt Julia halusi taas rinkkaan istumaan. Polku mutkitteli välillä ihan järven rannassa, välillä metsässä. Muurahaiskekoja oli paljon, niin myös soutuveneitä. Ne näyttivät siltä ettei niitä ollut käytetty vuosiin. Muutama puuvene oli jäänyt nostamatta talveksi ylös ja ne olivat uponneet veden alle ja olleet siellä varmasti jo muutaman vuoden.

Kohta tulimmekin toiselle laavulle ja siitä olikin enää muutama metri autolle. Oli taas evästelyjen aika. Tällä kertaa olin pakannut evääksi mukaan termariin kahvia, ruisleipää, cheddar-sulatejuustoa, palvikinkkua, lihapullia, voileipäpikkelssiä, kanelipullia ja pillimehuja. 

Tänne on tultava joskus uudestaankin ja olla ehkä yötäkin. Lämpimällä ilmalla lapset varmasti tykkäisivät käydä täällä uimassakin. Opastetaulussa lukee että polku järvenympäri on 3km, mutta kännykkäni näytti matkan olevan 4.6km.