Pirunkirkon patikka huhtikuussa 2014

Olemme käyneet ennenkin Pirunkirkon patikalla, mutta silloin aloitimme reitin Soikeroisista ja kävelimme vain Luolakalliolle ja takaisin.

Tänään päätimme lähteä matkaan Yläneen suunnasta. Alkumatka oli helppoa tiekävelyä ja ajattelimme että näin päin kuljettuna reitti olisi helpompi kuin toisesta suunnasta. Kyllä hiki virtasi tälläkin reitillä. Raskaita nousuja riitti ja jaloissa tuntui, kun viimein pääsimme Luolakalliolle. Keitimme nuotiokahvit ja grillasimme makkaraa. Noin tunnin päästä lähdimme paluumatkalle , eikä takaisin päin reitti tuntunut yhtään sen helpommalta. Yhteensä tuli käveltyä yli 13 km.

Luolakalliolla evästauolla.

Kullaanpolku huhtikuussa 2014

Kullaanpolku on yli 20 km pitkä reitti, joka kulkee Maskussa, Ruskolla ja Raisiossa.

Aloitimme reitin Maskun Rivieralta. Alkumatka on kivaa metsäpolkua. Kullaanvuorella pidimme evästelytaukoa ja sitten jatkoimme matkaa. Oli todella lämmin päivä ja juomataukoja piti muistaa pitää useasti. Mukanamme oli Julian (1v.5kk) lisäksi kaksi koiraa Ella ja Helmi.

Reitti kulki välillä metsäpolkuja ja
välillä hiekkateitä pitkin. Välillä olimme peltojen keskellä, välillä joenrannassa ja sitten taas metsässä

Raisiossa reitti kulki Haunisten altaan luota ja kääntyi sieltä takaisin Maskun suuntaan. Jossakin kohtaa oli reitti merkitty aika kehnosti ja teollisuusalueen tultua vastaan meinasimme lähteä väärään suuntaan. Oikea reitti kuitenkin löytin ja pääsimne jatkamaan matkaa.

Kolkanpolulla huhtikuussa 2014

Ihana kevätaurinko paistaa jo niin kirkkaana ja lämpimänä, että ulkoilma ja retkeily innostavat lähtemään reissuun. Kolkanpolku Lemussa on meiltä vielä kiertämättä, joten sinne siis.

Julia 1v 5kk ikäisenä.

Kivan näköistä reittiä ja suht helppo kulkuistakin. Ei mikään kovin pitkä reitti. Ehkä noin pari kilometriä polkua pitkin ja kiipesimme näköalapaikalle.Sieltä sitten taksisin Reisvuoren laavulle jossa pidimme taukoa ja grillasimme.

Lennä lennä leppäkerttu...

Pahojärven piilokirkko ja Ilavan kellari maaliskuussa 2014

Taas lähdimme luolia bongaamaan. Tällä kertaa Laitilasta. Ensin suunnistimme Pyhämaalle päin Pahojärven piilokirkolle. Paikka löytyi helposti ja suurista siirtolohkareista muodostunut luola oli oikein hieno. Lähistöltä löytyi monta pientäkin luolaa. Tämä paikka pitää tulla kyllä tutkimaan tarkemmin paremmalla ajalla.

Seuraavaksi lähdimme etsimään Ilavan kellaria Pyhämaalle. Se löytyikin nopeasti ja oli ihan tien vieressä. Tämäkin oli suurista siirtolohkareista muodostunut luola. Luolaan mahtui hyvin ryömimään sisään ja luolan toisesta päästä pääsi ulos.

Seuraavaksi olikin kahvitauon aika ja Julia sai mutustella keksejä ennen matkan jatkumista.

Julia 1v 4kk ikäisenä.

Kevätretki Mynämäellä 2014

Kevät on alkanut tänävuonna todella aikaisin. Päätimme lähteä lasten kanssa retkelle  täällä Mynämäessä. Eväät vaan reppuun ja lämmintä vaatetta päälle ja matka voi alkaa.

Kävelimme ensin Mynämäen linnavuorelle. Julia nukahti rinkkaan jo heti alkumatkasta. Kiipesimme linnavuorelle ja päätimme pitää ensimmäisen tauon siellä. Joimme termarista kahvia ja sitten jo jatkoimme matkaa.

Seuraavaksi kiipesimme Rautvuoren näköalapaikalle. Todella kiva paikka. Joku on rakentanut sinne nuotiopaikan. Meillä oli omat puut mukana ja päätimme jäädä grillaamaan. Lapset keksivät omia leikkejään ja Julia tutki metsää ja tepasteli ympäriinsä.

Evästelyjen jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme kävelemään kotia kohti. Oikein kiva kevätretki ja käveltyä tuli noin 13 km.

Kevätretkellä Linnavuorella ja Rautvuorella.

Laavussa takapihan metsässä talvilomalla 2014

Vietimme kotona talvilomaa. Kävimme pitkillä kävelyretkillä, mutta retkeilyreiteille emme ehtineet. Juliasta on kasvanut näiden kuukausien aikana ulkonaviihtyvä retkityttö. Kotonakin hän mieluiten leikkii takapihamne metsässä.

Hauskaa on paistaa nuotiomakkaraa omassa laavussa takapihalla. Välillä meitä on aika isokin porukka kun siskoni lapsineen tulee myös mukaan.

Kivaa on yhdessä paistaa nuotiolla makkaraa ja lopuksi vaahtokarkkeja.

Nuotiomakkaraa ja vaahtokarkkeja.

Talviretki Tummamäelle helmikuussa 2014

Yön aikana oli satanut lunta. Vain muutama sentti lunta tekee maisemasta heti ihan erinäköisen.Oli ihana aurinkoinen pakkaspäivä. Pakkasimme eväät reppuun ja päätimme lähteä katsomaan, millaiselta Vehmaan Tummamäki näyttää talvella.

Kaunistahan siellä oli. Kiersimme luontopolun. Juuri ennen laavua oleva kallio oli aika liukas, mutta siitäkin pääsimme ihan hyvin. Näimme paljon eläinten jälkiä oravan, rusakon ja ketun. Kettu oli kävellyt pitkospuitapitkin.

Laavulla keitimme kahvit ja söimme eväsleipiä. Juliakin pääsi pois rinkasta. Hän konttasi innoissaan pitkin lumihankea. Hän oli tuolloin 1v3kk:n ikäinen ja osasi kyllä kävelläkin, mutta saappaat jalassa oli helpompi kontata.

Tummamäen laavulla 1v 3kk ikäisenä.

Muikkuvuori Kaarinassa ja Nautelankoski Liedossa marraskuussa2013

Lähdimme nopealle päiväretkelle Kaarinan muikkuvuorelle etsimään luolaa. Olin nuorena monet kerrat käynyt Muikkuvuorella Ankkalammeksi kutsutulla "lätäköllä", mutta siellä olevasta luolasta en ollut koskaan aikaisemmin kuullut. Luola löytyi helposti ja se oli yllätävän iso. Nuoriso oli sotkenut luolan seiniä maaleillaan ja roskastanut aluetta.Kiipesimme vielä ylös vuorella ja ihan kivat näköalat sieltä löytyivät.

Samalla reissulla päätimme vielä käydä katsomassa Nautelankoskella. Hieno paikka ja kiva pieni luontopolkukin siellä oli.

Kiva pieni päiväretki. Kävelyä tuli yhteensä noin 6km. Vauva oli suurimman osan retkestä rinkassa. Hän oli tuolloin 11kk ikäinen.

Nautelankoskella 11 kuukauden ikäisenä.

Tummamäki Vehmaa lokakuussa 2013

Tämäkin paikka on ihan melkeimpä kotinurkilla ja nyt vasta kuulimme paikasta. Ja olihan se heti pakko lähteä katsomaan.

Luontopolku oli todella hyvin merkitty ja helppokulkuinen. Pituutta olisi saanut reitillä olla vähintäänkin tuplasti enemmän. Nyt kävelyä tuli vain noin pari kilometriä. Reitin varrelle oli laitettu erilaisia tekstikylttejä, joita oli hauska pysähtyä lueskelemaan.

Paikka oli kaunis ja suuriksi muureiksi kerätyt kivikasat olivat upean näköisiä. Laavu oli siisti ja puitakin oli. Paistoimme lasten kanssa nuotiomakkaraa. Pienin väsähti ja nukkui päiväunet rinkassa.

Leikkilinnan luola Alastaro lokakuussa 2013

Taas pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme etsimään Leikkilinnan luolastoa Alastaroon. Matkalla alkoi sataa lunta, joka muuttui pikkuhiljaa rännäksi. Maa jäi kuitenkin ihan valkoiseksi. Ensilumi kaunis puhdas valkoinen oli juuri satanut metsään, kun me etsimme sieltä luolia. Polkuja ei näkynyt aluksi missään. Paikka  löytyi lopulta kuitenkin helposti ja vaikutti oikein mielenkiintoiselta. Tutkittavaa löytyi paljon. Ei tosin mitään isoa luolaa, mutta monta pientä luolamaista onkaloa ja isojen lohkareiden muodostama luola.

Munnuisten vuori ja Veraisten laavu Lemussa lokakuussa 2013

Tämän päivän retkikohde valittiin täältä meidän melkein kotinurkilta. Munnuisten vuori ja Veraisten laavu.

Sää oli ihanan aurinkoinen ja syksyisen raikas. Reitti oli merkitty ihan hyvin ja Munnuisten vuori oli ihan kaunis paikka. Sieltä jatkoimme matkaa Veraisten laavulle paistamaan nuotiomakkaraa. Kahvia oli mukana termarissa.

Laavu oli hieno ja kivasti tuulelta suojassa kallion takana.

Luolamäen luola Somerolla Lokakuu 2013

Tänään lähdimme ajamaan Somerolle. Hieman epävakaista säätä oli luvattu, mutta päätimme kuitenkin lähteä matkaan. Olimme lukeneet netistä Someron Luolamäen luolasta.

Paikka oli aika helppo löytää. Tosin kiipesimme luolalle jyrkkää rinnettä pitkin ja perillä muomasimme, että olisimme päässeet paikalle paljon helpompi kulkuista polkua pitkin.

Luola oli aika matala, mutta laajeni suuremmaksi. Luolan katossa kimmelsi pegmatiittia, joka näytti taskulampun valossa ihan kristallilta. Todella kaunis paikka.

Kesken evästauon alkoi sataa. Istuimme kimmeltävässä luolassa eväsleipiä ja kahvia nauttien. Kun tuli aika lähteä kotiin kaivoin rinkasta sadesuojuksen. Sitä ei vielä koskaan olekaan käytetty. Tulipa sekin testattua. Hyvin sopi suojus vauvankantorinkan päälle ja pienokainen pysyi suojan alla kuivana sateesta huolimatta.

Repputeltassa.

Lisää luolabongausta lokakuu 2013

Tänään päätimme jatkaa luolien etsimistä. Ensin lähdimme Lokalahdelle ja kävimme siellä katsomassa Veskellarin, joka oli aika korkea ja iso luola. Luolan pohjalla oli vettä. Vähän matkan päässä oli toinen luola Pimikellari. Iso luola, jonne päästäkseen oli kiipeiltävä jonkin verran. Ihan hieno paikka korkeiden kallioiden välissä.

Sitten jatkoimme matkaa Palomäen laavulle grillaamaan. Hieno laavu ja muutenkin kivan näköinen paikka.

Seuraavana päivänä jatkoimme luolabongausta. Tällä kertaa Maskussa ja Nousiaisissa. Ensin kävimme Takapaltan luolalla ja sitten Mätikän luolalla. Nämä luolat on helppo löytää ja ovat lähellä toisiaan. Matkamme jatkui vielä Korsvuoren luolalle ja siellä teimme nuotion ja grillasimme. Oli aika tunnelmallista istua luolassa nuotion veiressä ja katsella pimenevää maisemaa.

Luolabongausta lokakuussa 2013

Ihana lämmin ja aurinkoinen syyspäivä. Teimme listan luolista joita lähdemme katsomaan ja merkitsimme karttaan niiden paikat. Eväät mukaan ja matka voi alkaa.

Ensimmäinen kohteemme on Härmälänrotko. En olisi uskonut paikkaa niin hienoksi, mitä se lopulta oli. Rotkoa pitkin pääsi kiipeämään pitkän matkan. Rotkossa oli hienoja onkaloita joihon olisi mahtunut ryömimään. Rinkan kanssa kiipeily ahtaista paikoista on hieman haasteellista, mutta hyvin selvisimme. Ylöspäin oli helpompi kulkea. Alastulo oli vaikeampaa!

Härmälän rotko

Samalla reissulla kävimme katsomassa myös  Valkmäen luolan ja Taipaleen luolan. Molemmat olivat vain pieniä luolia, eikä edes kovin hienoja. No tulipahan nekin nähtyä.

Illalla lähdimme vielä kiertämään Aseman luontopolkua Mynämäelle. Luontopolku alkaa Aseman koululta ja heti joenrannassa on  laavu. Ihan kiva, muttei mitenkään etityisen hieno. Reitti on kyllä hyvin merkitty, mutta kulkee suurimmaksi osaksi autotien reunaa. Reitin parhaimmat  ja hienoimmat paikat olivat Mynämäen linnavuori ja Rausvuori.


Kävelyä tämän päivän retkistä tuli yhteensä noin 10 km.

Marttilan luontopolku lokakuussa 2013

Vaikka syksy on pitkällä on lämpimiä ja aurinkoisia päiviä riittänyt. Joka viikonloppu on päästävä jonnekin reissuun uusia paikkoja tutkimaan. Tänään pakkasimne heti aamulla eväät reppuun ja suunnistimme kohti  Marttilaa.

Luontopolku alkoi kauniiden hiekkamonttujen vierestä. Alku reitti oli merkitty aika huonosti ja jouduimme arvailemaan, mihin suuntaan piti lähteä. Pian kuitenkin löysimme  merkitylle reitille ja pääsimme matkaan. Maasto oli kivan vaihtelevaa ja kaunista. Välillä pitkospuita ja välillä kallioilla kiipeilyä.

Lotikonkellari oli hieno ja laavu sen vieressä myös. vähän matkaa eteenpäin ja saavuimme Baariin, jossa pidimme evästaukoa.

Muutama upea näköalapaikka  nähtiin reitin varrella ja Isonkarhunkivi oli myös oikein hieno. Reitti oli merkitty loppuun asti ihan kiitettävän hyvin ja lämpimällä ilmalla olisi lopuksi voinut käydä uimassakin. Merkittyä reittiä olisi riittänyt enemmänkin. Meidän valitsema reitti oli vain noin 10 km.

Tämä on taas yksi niistä paikoista, jonne on kyllä tultava uudestaan paremmalla ajalla.

Retkipäivä luolia etsimässä Maskussa ja Nousiaisissa syyskuussa 2013

Taas etsimme netistä retkikohteita ja luolia. Päätimme käydä etsimässä saman päivän aikana muutaman lähellä toisiaan olevan luolan Maskussa ja Nousiaisissa.

Taas lähdetään retkelle.

Ensin ajoimme Maskuun ja lähdimme etsimään Uunisvuoren luolaa. Aluksi lähdimme kai hiukan väärään suuntaan tai olimme merkinneet luolan paikan väärin karttaamme ja harhailimme jonkin aikaa metsässä luolaa etsimässä. Lopulta kuitenkin löysimme perille ja kiipesimme luolaan pitämään evästaukoa.

Luola oli aika iso ja hieno. Joku oli pitänyt siellä nuotiotakin.

Uunisvuoren luolassa.

Seuraavaksi lähdimme Nousiaisiin etsimään Korsvuoren luolaa. Se löytyikin helposti ja oli aika lähellä tietä. Luola koostui isoista kivenjärkäleistä, jotka olivat lähellä toisiaan ja muodostivat hienoja onkaloita ja kielekkeitä. Täälläkin luolassa oli joku pitänyt nuotiota.

Viimeisenä lähdimme vielä etsimään Sika-Kyöstin luolaa Nousiaisista. Se löytyikin helposti, mutta oli paljon pienempi kuin olimme ajatelleet. Aika pettymys.
Käveltyä tuli tämän päivän aikana vain noin 6 km.

Kaupunkiretki Uuteenkaupunkin syyskuussa 2013

Yleensä valitsemme retkikohteemme rauhallisista paikoista kaukana ihmisvilinästä. Tällä kertaa päätimme kuitenkin lähteä katselemaan kaunista Uudenkaupungin keskustaa.

Aloitimme kävelyretken ihan Uudenkaupungin keskustasta ja kävimme ensin katsomassa Uudenkaupungin kirkkoa. Kirkkopuisto oli kaunis. Siellä kasvoi paljon vanhoja puita.

Seuraavaksi lähdimme kävelemään joenrantaa pitkin, ylitimme sillan ja jatkoimme matkaa pientä hiekkatietä pitkin. Evästaukoa pidimme merenrannalla korkeilla kallioilla. Katselimme purjeveneitä.

Takaisin keskustaan kävelimme kävelytietä, jonka  molemmin puolin oli hienoja vanhoja taloja ja ravintoloita. Pisähdyimme vielä keskustassa leikkipuistoon keinumaan. Oikein kiva ja onnistunut kaupunkiretkipäivä. Käveltyä tuli yhteensä noin 6 km.

Ryövärinluola syyskuussa 2013

Ryövärinluola Kaarinassa oli kyllä hieno paikka. Korkeita kallioita meren rannalla ja itse luola  oli suuri halkeama jota pitkin pääsi etenemään useita kymmeniä metrejä.

10 kuukauden ikäisenä Kaarinassa.

Vauvan kanssa en luolaan onneksi uskaltanut mennä, koska ylös noustessani luolan pystysuoraa seinää ylös, näin kallion kolossa käärmeen. Se oli suoraan nenäni edessä vain noin 20 cm päässä minusta. Hetken siinä tuijottelimne toisiamme ja sitten minä kauhusta täristen ja tuskahiki päällä lähdin hitaasti perääntymään pois paikalta. Käärme jäi tyytyväisenä ottamaan aurinkoa kallion kielekkeelle.

Ryövärinluolassa.

Samalla retkellä kävimme myös katsomassa Kuusiston linnanraunioita. Ihan kivan näköinen paikka. Rannasta löytyi myös nuotiopaikka, jossa grillasimme makkaroita ja söimme eväsleipiä ja kahvia oli tietysti myös termarissa. Kiersimme myös  läheisen luontopolun, joka oli noin 2-3 km.

Kuusiston linnanraunioiden nuotiopaikalla.

Hautvuori elokuussa 2013

Löysimme netistä jutun Hautvuoren luolista ja päätimme lähteä katsomaan niitä paikan päälle. Hautvuori on Laitilassa Kusnin teollisuusalueen takana.

Löysimme paikan helposti ja ei muuta kuin vauva rinkkaan istumaan ja lähdimme kävelemään polkua pitkin metsään. Metsä oli kaunista peikkometsää, sammaloituneita kiviä ja paljon jänniä koloja. Reitti oli merkitty hyvin ja pian näimmekin jo edessämme upeat kalliot ja useita luolia.

Ella Hautvuoren jyrkänteellä.

Kiipeilimme kallioilla ja kävimme tutkimassa luolia. Suurin luolista oli niin korkea, että siellä mahtui helposti kävelemään eikä osunut pää lähellekään kattoa.

Hautvuoren luolassa.

Eväitästauko pidettiin korkealla kalliolla. Kahvia ja eväsleipiä. Vauva sai päärynäsosetta. Lisäksi keräsin metsästä hiukan mustikoita, joita sitten annoin vauvalle maisteltevaksi.

9 kuukauden ikäisenä mustikoita maistelemassa.

Oikein mielenkiintoinen paikka ja täytyy käydä vielä uudestaankin. Luolat olivat upeita ja tämä paikka tulee jäämään yhdeksi suosikkiretkeilypaikakseni.

Pirunkirkon patikka elokuussa 2013

Taas oli eväät ja muut pakattuna ja ihana aurinkoinen aamu. Ajoimme autolla Soikeroisten parkkipaikalle ja lähdimme Pirunkirkon patikalle. Ensimmäinen laavu tuli vastaan jo muutaman sadan metrin päästä, mutta jatkoimme matkaa heti. Eihän heti reitin alussa mitään taukoja vielä pidetä.

Pirunkirkon patikalle lähdössä 9 kuukauden ikäisenä.

Täytyy sanoa että tämä reitti vaatii kovaa kuntoa. Paljon on kiipeilemistä ja jyrkkiä laskeutumisia. Vaikka matkaa oli määränpäähämme Luolakalliolle vain noin 5 kilometriä kesti sinne asti pääseminen melkein neljä tuntia. Pidimme kyllä muutaman kerran taukoja suurempien nousujen jälkeen.

päiväunet onnistuvat hyvin myös rinkassa.

Nuotiokahvi maistuu retkellä erinomaisen hyvältä.

Evästelyjen jälkee kiertelemme vähän aikaa katselemassa Luolakallion ympäristöä ja teemme lasten kanssa pienet käpypeikot, jotka piilotamme luolan nurkkaan. 

Kun lähdemme paluumatkalle päätämmekin oikaista lyhyempää reittiä. Oli vielä jalat ja selkä niin kipeinän raskaasta menomatkasta.

Yhteensä tämän päivän retkellä kävelyä tuli yli 12 kilometriä.

Luolakallion  hieno luola.

Karevankierto elokuussa 2013

Aamulla eväät reppuun ja tällä kertaa suuntaamme matkamme Maskuun. Sieltä Maskun Rivieran parkkialueelta alkaa tämän päiväinen retkemme Karevankierto. Alkumatka on kivaa metsätietä ja helppokulkuista polkua. Pieni pätkä hiekkatietä ja taas metsää ja välillä myös pieniä pätkiä pitkospuilla. Vauva nukahtaa rinkkaan. Muutama pieni nousu ja sitten kunnon raskasnousu Kullaanvuoren laavulle. Laavulla on sen verran paljon muita retkeilijöitä, että päätämme jatkaa matkaa. Parinsadan metrin päässä on kiva katos, jossa pöytä ja penkit. Juomme kahvit ja syömme eväsleivät. Vauva nukkuu edelleen kun jatkamme taas matkaa Kullaanvuoren näköalapaikalle, josta on upeat näköalat.

Päiväunet voi nukkua rinkassa.

Kullaanvuorella.

Seuraavaksi matkamme jatkuu Karevansuolle. Kaunista suomaisemaa ja pitkospuita. Joistakin kohtaa pitkospuut olivat aika huonokuntoisia ja kävely niiden päällä oli aika hankalaa. Pidimmekin aika paljon taukoja ja välillä jäin ottamaan kuvia kauniin näköisistä suomaisemista.

9 kuukauden ikäisenä Karevansuolla.

Vielä muutama kilometri ja olemmekin takaisin Maskun hiekkamontuilla. Yhteensä tällä reitillä tuli käveltyä yli 12 kilometriä.

Kuhankuonolla heinäkuussa 2013

Lähdimme matkaan heti aamulla aikaisin. Tällä kertaa hieman isommalla porukalla. Retkikuntaamme kuului kolme aikuista, viisi lasta, vauva ja kaksi koiraa.
Retki alkoi Pukkipalon parkkipaikalta ja ensin suuntasimme Savojärven kierrokselle.

Savojärven kierros on noin 6 kilometriä pitkä reitti kaunista ja helppokulkuista maastoa välillä polkuja pitkin ja välillä pitkospuilla.

8 kuukauden ikäisenä Savojärvellä.

Oli ihana lämmin ilma ja järvi ihan tyyni. Jäimme välillä ihastelemaan kauniita maisemia. Matkan varrella oli paljon kivoja taukopaikkoja. Välillä pysähdyimme pitämään muutaman minuutin juomataukoja.

Savojärvi.

Kaunista suomaisemaa Savojärven kierroksella.

Vauva viihtyi hyvin rinkassa ja lapsetkin jaksoivat kävellä reippaasti. Savojärven kierroksen loppupäässä Rantapihassa pidimme hieman pidemmän tauon ja kun pääsimme Kurjenpesälle oli evästelyjen aika. Lapset halusivat käydä katsomassa myös rannassa ja tutustumassa Kurjenpesän kurkiaiheiseen näyttelyyn. Eväät syötiin ja vesipullot täytettiin ja matka jatkui Pukkipalon reitille.

Sisilisko oli tullut pitkospuille aurinkoa ottamaan.

Pukkipalon reitti on noin 9 kilometriä pitkä todella kaunista metsäistä maastoa. Reitin alussa kiivetään raskas nousu Huhtaniitunmäelle josta kauniit näköalat. Hikisen nousun jälkeen pidetään taas juomataukoa ja sitten matka jatkuu kauniissa suomaisemassa pitkospuita pitkin. Seuraava tauko pidetäänkin seuraavan raskaan nousun jälkeen Takaniitunvuoren huipulla. Lapset ovat jo selvästi väsyneitä ja matkanteko hidastuu. Onneksi saavumme pian Lakjärven laavulle. Siellä keitämme nuotiokahvia ja grillaamme makkaraa.

Kun saavumme illalla takaisin  autolle on kävelyä kertynyt yhteensä yli 19 kilometriä.

Lakjärven laavulla.

Harjureitillä 8 kuukauden ikäisenä

8 kuukauden ikäisenä Säkylän Harjureitillä.

Heinäkuussa 2013 lähdimme kiertämään Harjureittiä Säkylään. Oli ihana aurinkoinen ilma. Aloitimme retken kantolaavulta. Ensimmäinen tauko päätettiin pitää näköala-laavulla jonne kiipeäminen oli hikistä ja raskasta. Laavulla ihastelimme ensin upeaa näköalaa ja sitten termos ja eväsleivät kaivettiin esiin rinkasta ja evästelytauko voi alkaa. Tavalliset ruisleivät maistuvat retkellä aina paljon paremmilta kuin normaalisti. Vauvakin sai  välipalasosetta ja maitoa.

Ella-koira viihtyy mukana retkillä.

Puolisen tuntia taukoa ja matka jatkuu taas. Vauva nukahtaa tyytyväisenä täydellä vatsalla. Seuraava tauko pidettiin noin parin tunnin kuluttua Kankaanjärvellä.
Sieltä matka jatkui vielä Myllylähteelle.

Säkylän Harjureitillä kävelimme 19 km lenkin.

Ihanan iloinen pikkuneiti Kankaanjärven rannalla.

Uusi rinkka Osprey Poco Plus. Vauvan kantaminen tuntuu paljon helpommalta ja kevyemmältä. Todella hyvä ostos. Istuu tukevasti selkään. Kaikki hihnat ja remmit on helposti säädettävissä ja vauvalla hyvä asento ja kunnon turvavyöt. Rinkan alaosassa on hyvin tilaa vauvan vaipoille, puhdistuspyyhkeille (käteviä retkillä, suosittelen), varavaatteille ja vauvan ruuille. Lisäksi rinkassa on helposti avattava aurinkosuoja.

8 kuukauden ikäisenä.
Retkellä Pukkipalon reitillä ja
 illalla kierrettiin vielä Kangenmiekka.
 Yhteensä  kävelyä 19 km.

Vauvan kantorinkka

Kun vauva oli puolivuotias ostimme vauvan kantorinkan. Silloin en vielä tiennyt rinkoista mitään ja tämä ostamamme ei todellakasn ollut erityisen hyvä. Lyhyillä matkoilla se menetteli, mutta jo muutaman kilometrin jälkeen alkoi olkapäissä ja alaselässä tuntua. Tässäkin istuimessa vauvamme viihtyi oikein hyvin ja oli tyytyväinen.

6 kuukauden ikäisenä.
Yli 10 km kävelyretki Soikerioisista Särkijärvelle ja takaisin.

Retkillä vauvan kanssa kannattaa pitää taukoja aika useasti. Vauvan selkä voi väsyä liian pitkillä matkoilla. Evästauoilla voi vauvan laittaa vaikka viltille lepäilemään. Aurinkoisella säällä on muistettava huolehtia, ettei aurinko pääse liiaksi porottamaan suoraan vauvaan.

Retki Samppavuorelle.