Olimme jo monena vuonna suunnitelleet retkeä Liesjärven kansallispuistoon, mutta aina on tullut suunnitelmiin muutoksia ja olemmenkin lähteneet jonnekin muualle. Nyt kuitenkin saimme viikonlopuksi vapaata ja koirille kotiin hoitajan, niin päätimme vihdoin lähteä. Katsoimme netistä Liesjärven karttaa ja suunnittelimme reittejä niin, että Juliakin jaksaisi helposti kävellä koko matkan. Olemme kyllä kävelleet Julian kanssa aika paljon erilaisissa maastoissa ja tyttö kyllä helposti jaksaa päivässä n. 5-10 km.
Liesjärven reitti kuuluu osana Ilves-reittiin, joka sijaitsee Tammelassa (Forssan naapurissa). Auton päätimme jättää Hämeen luontokeskuksen parkkipaikalle. Sieltä lähdimme merkittyä reittiä kohti Kaksvetisen-kotaa. Reitti oli helppokulkuista polkua, hiekkatietä, pitkospuita ja välillä pieniä siltoja. Maisemat vaihtelivat kauniista järvimaisemista upeisiin suomaisemiin ja välillä sammaleentuoksuisiin metsiin. Julia halusi välillä pysähtyä katselemaan perhosia ja tutkimaan hämähäkin seittejä. Pitkospuilla hän halusi kävellä ensimmäisenä. Pidimme taukoja usein ja aina söimme jotain pientä ja joimme mehua tai vettä, että matkanteko sujuisi hyvin ilman väsymistä. Noin kolmen tunnin päästä olimme perillä Kaksvetisen-nuotiopaikalla. Oli jo sen verran myöhä, että keitimme heti iltakahvit nuotiolla ja samalla Julialle iltapuuron. Tällä kertaa olin ottanut ilta-ja aamupaloiksi Elovenan pikapuuroja. Ne on helppo valmistaa retkellä, kun hiutaleisiin lisätään vain kiehuvaa vettä, on puuro valmista.
Iltapalan jälkeen tutustuimme kotaan. Kivan näköinen paikka. Päätimme yöpyä kodassa, vaikka olimme alunperin suunnitelleet nukkuvamme teltassa. Kodan keskellä oli tulisija. Siihen laitoimme heti tulet ja penkeille retkipatjat ja makuupussit. Kun ilta alkoi hämärtää oli kodassa mukavan tunnelmallista istua tulen valaistessa mukavasti. Ulkona oli kova myrskytuuli. Sen humina kuului vielä myöhään yöllä. Uni ei meinannut tulla millään, mutta jossain vaiheessa olimme kuitenkin nukahtaneet.
Aamulla heräsimme jo ennen kuutta ja pikkuhiljaa pakkasimme tavarat ja lähdimme jatkamaan matkaa. Ensimmäisen tauon pidimme Peukalolammin laavulla. Istuimme hetken ja söimme välipalaa. Kohta jatkoimme taas jo matkaa ja seuraavaksi saavuimme Sikomäen parkkipaikalle, jossa pidimme myös pienen tauon. Olin varannut meille pieniksi välipaloiksi suklaapatukoita, pähkinöitä, keksejä ja mehua.
Sitten alkoikin reitin vaikein osuus. Ensin kiivettiin pientä polkua pitkin korkealle kalliolle ja sitten laskeuduttiin alas ja heti perään seuraava nousu. Jaloissa alkoi tuntua ja rinkka painoi selässä. Julia jaksoi yllättävän hyvin. Polku oli vaikeakulkuista kivikkoa ja joka askelman sai sovittaa tarkasti ettei astunut vahingossa syvään onkaloon. Noin 3 km tällaista ja tuntui että nyt ei jakseta jatkaa enää pidemmälle. Onneksi saavuimme Siltalahden nuotiopaikalle. Keitimme lounaaksi kasviskeittoa ja tein voileipiä. Ruoka maistui hyvin ja Julia otti jopa lisää keittoa. Istuimme vielä hetken järven rannassa katselemassa lintujen hauskan näköistä uiskentelua ja sukeltelua. Sitten jatkoimme jo matkaa. Saavuimme jo pian Pirttilahden taukopaikalle ja kävimme hakemassa vettä läheisestä kaivosta. Me olimmekin jo käyttäneet suurimman osan mukanaolleesta vedestä.
Seuraavaksi lähdimme ylittämään Kyynäränharjua. Hieno paikka! Kapea harju oli kahden järven välissä. Harjun keskellä kulki polku ja polkua reunustivat vanhat suuret käppyräiset puut. Harjun puolessavälissä oli myös kapea silta.
Kyynäränharjun toisessa päässä oli Kopinlahti, jossa oli mukavan näköinen uimaranta. Emme jääneet tällä kertaa uimaan, vaan jatkoimme matkaa Savilahteen. Savilahdessa oli nuotiopaikka ja telttailualue. Olimme suunnitelleet jäävämme yöksi telttailualueelle, mutta nähtyämme kuinka paljon alueella oli jo nyt iltapäivällä ihmisiä, päätimme pitää vain tauon ja jatkaa vielä matkaa. Julia leikki rannassa ja me teimme päivälliseksi nuudelikeittoa. Syötyämme istuimme vielä hetken ja jatkoimme taas matkaa.
Kävelimme takaisin Kyynäräharjulle ja sieltä oikoreittiä Peukalolammin laavulle. Laavu oli varattu, mutta meillä oli onneksi teltta mukana. Julia oli päivän pitkistä kävelyistä huolimatta todella reipas ja jaksoi hienosti vielä syödä iltapuuroa ennen nukkumaan menoa. Tänäiltana tuli unikin kaikille helposti. :)
Nukuimme lähes 12 tuntia ja heräsimme pirteinä. Samalla kun minä tein aamupalaa, keräsi Julia isän kanssa teltan ja muut varusteet rinkkoihin. Aamupalan jälkeen rakentelimme Julian kanssa hienon käpylehmäfarmin. Kävyistä, käytetyistä tulitikuista, naavasta ja pienistä oksista saa rakenneltua vaikka mitä. Teimme lehmiä ja lampaita, sekä niille aitauksen.
Sitten olikin jo aika lähteä takaisin kohti Hämeen luontokeskusta. Päätimmä kävellä samaa reittiä kun olimme perjantaina tulleet, eli Kaksvetisen kautta. Pidimme evästauon Kaksvetisen nuotiopaikalla ja jatkoimme matkaa. Mitään pidempiä taukoja emme koko paluumatkalla pitäneet, vaan reippaasti etenimme koko matkan. Julia muisti vielä tulomatkasta joitakin kohtia, joissa olimme käyneet ja ne piti tietysti tutkia uudestaan, kuten kaatunut puu, jonka päällä hän oli keinunut.
Saavuimme iltapäivällä Hämeen luontokeskukselle ja tutustuimme vielä lopuksi luontokeskukseen ja siellä oleviin näyttelyihin. Todella hieno paikka! Julia tykkäsi katsella täytettyjä eläimiä. Mielenkiintoisimmat olivat ilves ja kettu.
