Paikka oli aika helppo löytää. Tosin kiipesimme luolalle jyrkkää rinnettä pitkin ja perillä muomasimme, että olisimme päässeet paikalle paljon helpompi kulkuista polkua pitkin.
Luola oli aika matala, mutta laajeni suuremmaksi. Luolan katossa kimmelsi pegmatiittia, joka näytti taskulampun valossa ihan kristallilta. Todella kaunis paikka.
Kesken evästauon alkoi sataa. Istuimme kimmeltävässä luolassa eväsleipiä ja kahvia nauttien. Kun tuli aika lähteä kotiin kaivoin rinkasta sadesuojuksen. Sitä ei vielä koskaan olekaan käytetty. Tulipa sekin testattua. Hyvin sopi suojus vauvankantorinkan päälle ja pienokainen pysyi suojan alla kuivana sateesta huolimatta.
 |
| Repputeltassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti