Savojärven kierros toukokuussa 2016

Nyt on ollut niin ihania lämpimiä päiviä,  että pakko oli pakata reppuun eväät ja lähteä kiertämään Savojärvi. Savojärven kierroksesta on tullut meidän perheelle oikein perinne. Retkeilykausi aloitetaan nykyään aina keväisin Savojärven kierroksella. Nyt päätimme koittaa, jaksaako Julia itsen kävellä koko matkan.

Aloitimme reitin Rantapihan parkkipaikalta ja lähdimme kiertämään Savojärveä myötäpäivään. Julia lähti reippaasti tallustamaan  pitkospuita pitkin. Vasemmalla puolellamme näkyi kaunis Lammenrahka ja pian näkyi jo oikealla Savojärvi kirkkaan sinisenä. Pysähdyimme hetkeksi istuskelemaan ensimmäiselle penkille ja nauttimaan järvimaisemasta.

Jatkoimme matkaa. Muutamia retkeilijöitä tuli vastaan. Joillakin oli koiria mukana. Me jätimme tällä kertaa kaikki koiramme kotiin, koska viime keväänä tällä samalla reitillä tuli niin paljon irrallaan juoksentelevia koiria vastaan. Ei ollut kivaa kun tuntemattomat koirat poukkoilivat kapeilla pitkospuilla vastaan vapaana ja omat koirat hermostuivat siitä.

 

Julia pysähtyi tutkimaan muurahaisia ja leppäkerttuja, myös erilaiset kasvit kiinnostavat häntä. Kukista hän pitää erityisesti ja tykkää keräillä kukkakimppuja. Näimme paljon sini-ja valkovuokkoja. Julia olisi halunnut kerätä sinivuokkojakin, mutta selitimme hänelle, ettei suojelualueilta saa kerätä mitään ja että sinivuokot ovat rauhoitettuja. Sinivuokkoja ei saisi kerätä mielellään ollenkaan. On kiva että ne jätetään kasvamaan metsään, että muutkin ihmiset pääsevät niitä ihastelemaan. Julia halusi käydä haistelemassa sinivuokkoja ja hänestä ne tuoksuivat hyvältä.

Julia halusi tietää, milta sinivuokot tuoksuvat.

Seuraava levähdyspaikka on ihan järvenrannalla. Istumme rantakalliolla aurinko paistaa lämpimästi. Päätämme syödä jo nyt hieman eväitä. Meillä on mukana  kahvia ja mehua, leipää, keksejä ja pähkinäsekoituspussi. Välipalan jälkeen Julia ottaa sukat ja kengät pois ja haluaa kastella varpaansa järvivedessä. Vesi on vielä aika kylmän tuntuista.

Julia kasteli varpaat

Jatkamme taas matkaa. Matka tuntuu pidemmältä kuin aikaisemmin, koska etenemme niin hitaasti. Kiva kuitenkin edetä Julian tahtiin ja antaa hänen jäädä välillä tutkimaan mielenkiinttoisia juttuja. Saavumme pienelle sillalle. Sillan alta virtaa pieni joki ja joessa uiskentelee sammakoita. Niitä on useita kymmeniä. Taitaa olla meneillään kutuaika. Kova kurnutus kuuluu kauas. Julia katseli innoissaan sammakoiden uiskentelua. Tarkasteltuamme jonkin aikaa huomasimme etteivät ne olleetkaan tavallisia sammakoita, vaan rupikonnia. Veden pinnalla meni myös paljon pitkäjalkaisia vesimittareita.

Julia katseli sammakoiden uiskentelua.

Vähän matkaa kuljettuamme saavuimme Kurjenpesälle. Siellä Julia halusi heti katsomaan luontotaloon "Isoa Lintua", eli suurta kurkea. Julia muisti, että on monta kertaa aikaisemminkin käynyt luontotalossa ja kuunnellut siellä lintujen laulua.

Julia kaivoi repusta oman luontobongausvihkonsa ja täytimme sinne sammakon ja vesimittarin. Meillä oli myös makkaraa mukana ja grillasimme niitä. Maistui tosi hyvältä. Juliakin söi ja sitten jatkoimme taas matkaa.

Ennen Rajakiveä olevalla sillalla näimme paljon sisiliskoja. Ne olivat ottamassa aurinkoa ja pysyivät paikoillaan, vaikka kävelimme ihan vierestä. Julia jäi katselemaan yhtä pientä sisiliskoa ja olisi halunnut silittää sitä, mutta pikku sisilisko lähti pian piiloon sillan alle.

Julia ihasteli pientä sisiliskoa.

Loppumatkasta Juliaa alkoi jo hieman väsyttää ja kannoimme häntä välillä sylissä. Aurinko oli jo laskemassa ja kello läheni seitsemää. Kohta olisikin jo Julian nukkumaanmenoaika. Silti hän jaksoi reippaana ihan Rantapihalle asti. 

Jostain luin että Savojärven kierros olisi n. 6 km. mutta puhelimeni väitti että olisimme kävelleet 

9.1 km matkan. Jokatapauksessa mukava retkipäivä ja ihana aurinkoinen retki-ilma.