Joutsijärven retkeilyreitillä heinäkuussa 2014

Olimme jo pitkään suunnitelleet lähtevämme jonnekin hieman pidemmälle reissulle Julian kanssa. Netistä etsimme eri retkeilyreittejä ja päätimme lähteä heti seuraavana viikonloppuna Ulvilaan Joutsijärven retkeilyreitille.

Jätimme auton Tammenterhon parkkipaikalle ja lähdimme kiertämään Joutsijärven reittiä vastapäivään. Heti alussa oli aika jyrkkä ja raskas nousu. Aurinko paistoi ja etenimme hitaasti.

Maasto oli vaikeakulkuista kivikkoista polkua ja välillä myös pitkospuita.Taukoja oli pidettävä usein. Rekitaipaleenjärven rannalle pysähdyimme pitänään pienen tauon ja jatkoimme pian matkaa.

Kulhan laavulla keitimme kahvit ja söimne eväitä.

Vihdoinkin pitkältä tuntuvan matkan jälkeen jalat kipeinä pääsimme Kakkurin laavulle. Aloimme heti laittaa nukkumapaikkoja valmiiksi ja iltapalaksi kebabliha-nuudelikeittoa. Julia söi myös purkillisen puuroa. Vatsat täynnä oli kiva käydä nukkumaan. Julia nukahti helposti. Tämän päivän retken pituus oli noin 15km.

Kakkurin laavu.

Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin ja keitimme nuotiokahvit ja lämmitimme eilisiltaista keittoa. Julia sai taas puuroa ja keksejä. Kävimme myös rannassa Julian kanssa. Näimme satoja pienenpieniä sammakoita loikkimassa ympäriinsä.

Sitten lähdimmekin jatkamaan matkaa. Ensin kävimme katsomassa vanhaa Korsua ja sieltä suuntasimme matkamme kaivolle. Täytimme kaivolla kaikki vesipullomme. 

Seuraavaksi saavuimme Sisälmystenlahden autiotuvalle. Todella kivan näköinen paikka. Täällä olisi ollut hauska yöpyä. Kerrossängyt ja kamina ym. kerrassaan ihana paikka. Ensikerralla kun tiedämme paikan niin ajoitamme matkan niin että yövymmekin autiotuvassa. Pienen tauon jälkeen jatkoimme taas matkaa ja seuraavaksi saavuimme Tuurunkankaan autiotuvalle. Tämäkin mökki oli oikein kivan näköinen. Täälläkin olisi kiva yöpyä.

Seuraavaksi saavuimmekin venelosseille. Olimme jo netistä lukeneet näistä, joten hiukan tiesimme etukäteen tulevista haasteista. Vene oli kiikkerä ja oli vaikeaa saada sitä pysymään laiturin vieressä sen aikaa että saa nostettua rinkat ja lapsen kyytii. Ella-koira pelkäsi hieman venettä, mutta tuli kuitenkin. Pääsimme ensimmäisen järven ylityksen yllättävän hyvin. Vähän matkan päässä oli toinen samanlainen venelossi. Tällä kertaa veneeseen meno sujui jo hiukan paremmin. Ellaa emme pakottaneet veneeseen ollenkaan, vaan se ui veneen perässä toiselle rannalle.

Matka jatkui taas ja nyt etenimme hyvää vauhtia. Polut olivat helppokulkuisia ja pienet nousutkin sujuivat hyvin. Seuraava lyhyt tauko pidettiin Karhunpesän laavulla. Siellä söimme hiukan eväitä ja Juliallekin ruoka maistui. Kohta jo jatkoimme taas eteenpäin Pitkäniemen nuotiopaikalle sielläkin pidimme muutaman minuutin tauon. Loppumatkan kuljimme yhtäsoittoa ilman taukoja vaikka jaloissa tuntui kahden päivän vaellukset kivikoisilla poluilla.

Tänään kävelimme noin 15km. Kiva reissu oli ja oli hienoa huomata että Juliakin nautti parin päivän retkestä