Olimme jo talvella lukeneet Retkipaikan nettisivuilta jutun Perkkoonmäen luolista ja nyt päätimme vihdoinkin lähteä katsomaan millaisia luolia sieltä löytyisi. Matkaa meiltä ei montaa kilometriä paikalle ole ja pakkasimme aamulla rinkkaan vain hieman herkkuja Julialle.
Auton jätimme Kustavintien reunassa olevalle parkkipaikalle. Julia oli tosi innoissaan kun pääsi taas rinkkaan istumaan. Matka alkoi pitkällä hikisellä nousulla polkua pitkin metsään. Voimat olivat koetuksella ja polku kivikkoista. Polkuja meni ristiin rastiin metsässä ja seurasimme yhtä ja välillä toista. Pian oli jo pakko pitää taukoa hiki valui pitkin selkää ja rinkka tuntui painavan ja selkään sattui. Kohta jo jatkoimme matkaa ja löysimme pirunpellon. Aika hieno kivimuodostelma.
Jatkoimme matkaa ja kiertelimme polkuja pitkin ympäri metsää. Metsässä oli märkää ja kivet ja sammaleet olivat todella liukkaita. Käveleminen oli hidasta ja kokoajan oli varottava liukastumista. Löysimme Perkkoonmäen Simpukkamaan. Hetken tutkimme rinteessä olevia kiviä ja päätimme kiivetä rinnettä ylös takaisin metsään.
Irtokivet, lähes pystysuora rinne ja painava rinkka ei välttämättä ole kovin hyvä yhdistelmä, mutta ylös päästiin. Ja pian olimme taas pirunpellolla. Pieni hengähdystauko ja taas polkuja ristiin rastiin ja löytyihän se luola! Aika vaikeakulkuinen paikka. Julian halusi innoissaan tutkimaan luolaa ja sinne oli päästävä. Ihan hieno luola ja ympärillä paljon pienempiä onkaloita ja koloja.
Irtokivet, lähes pystysuora rinne ja painava rinkka ei välttämättä ole kovin hyvä yhdistelmä, mutta ylös päästiin. Ja pian olimme taas pirunpellolla. Pieni hengähdystauko ja taas polkuja ristiin rastiin ja löytyihän se luola! Aika vaikeakulkuinen paikka. Julian halusi innoissaan tutkimaan luolaa ja sinne oli päästävä. Ihan hieno luola ja ympärillä paljon pienempiä onkaloita ja koloja.
Metsä oli todella vanhan näköistä, ympäriinsä kaatuneita puita ja puissa kasvoi paljon naavaa. Julian mielestä puille oli kasvanut parta. Hän halusi itselleenkin naavaparran. Hassupieni metsätonttu.
Lähdimme jatkamaan matkaa ja löysimme hienon lippaluolan, josta pääsi onkaloa pitkin toiselta puolelta ulos. Julia halusi ryömiä moneen kertaan luolaan ja ahtaasta kolosta ulos ja lähellä oli myös muita pienempiä luolia, joihin pääsi sisälle ja toiselta puolelta ulos. Olisi ollut kiva tutkia paikkaa enemmänkin, mutta meillä ei ollut mukana eväitä ja piti lähteä takaisin kotiin. Tämä paikka on kyllä niin hieno, että uudestaan tullaan varmasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti